lauantai 7. marraskuuta 2009

Girl talk

Minä en ole koskaan ollut mikään tyttöilijä. Lapsena halusin violetit haalarit, lapaset, hammasharjat, lapiot, ämpärit. En missään nimessä punaisia.

Pesen itseni halvoilla shampoilla. Joskus unohdan käydä suihkussa, kun ei tunnu likaiselta. Tukkani ei näytä käytännössä koskaan tosi likaiselta, vaikka en olisi käynyt suihkussa kolmeen päivään. Meikkipussini koostuu ripsiväristä ja eyelineristä, joista toinen on aina hukassa. Minulla muutaman kerran käytetty meikkivoide vuodelta 2006, kun jossain akkainlehdessä kerrottiin, että iho voi olla epätasaisen värinen, ja että sitten pitää olla meikkivoidetta. Ja minähän uskoin, kun kerran oikein lehdessä kerrottiin.

En kampaa tukkaani aamuisin kuin ehkä kerran viikossa. Puen päälleni, mitä lattialta löytyy. En todellakaan meikkaa kouluun lähtiessä kuin ehkä kerran vuodessa - ja silloinkin sataa vettä, että se siitä sitten.

Ajelen säärikarvojani äärimmäisin harvoin, ehkä kerran kuukaudessa, jos oikein innostun. En osta uusia vaatteita paljon koskaan. Inhoan shoppailua. Tuulipuku on koulumatkoja varten todella käytännöllinen keksintö, varsinkin täällä pohjoisessa. (Tosin ostin juuri tällä viikolla kuolettavan ihanan takin, 55% hamppua oli se, tekokarvavuori, kestää keliä kuin keliä, isältä pojalle, ja myyjän mukaan myös kaljaroiskeita. En ole ikinä maksanut takista niin paljon, mutta minulla ei ole ikinä niin mukavaa ja lämmintä, mutta yhtä aikaa syötävän söpöä takkia. Sen jälkeen, kun jouduin luopumaan kurahaalareista ja muista lasten etuoikeusvaatteista. Lapsille aina järjestetään, epäreilua on se.)

Olen tottunut polkemaan koulumatkani vastatuuleen räntäsateessa auraamattomalla tiellä.

Planeettamme tulevaisuudesta huolestuneena ihmisenä pyrin pitämään suihkupyrähdykseni kolmessa minuutissa.

Mutta!

On yksi tapa, jolla aina silloin tällöin toteutan feminiinisyyttäni, ja silloin nimittäin tanner jyskää ja aitaa kaatuu! Reseptiin kuuluu (mielellään rankahkon treenin jälkeen) mahdollisimman tyttömäinen ja hyväntuulinen musiikki todella kovalla, ja kuuma, pitkä suihku. Suihkun aikana läträtään litratolkulla kaikkia ihanalta tuoksuvia tyttötuotteita, kuoritaan iho oikein kuorintahansikkaiden kera (loistava kuorintavoide syntyy hunajasta ja kahvinporoista), laitetaan sitä melko kallista mutta riittoisaa hoitoainetta tukkaan (sitä, joka korostaa luonnonkiharia ja tuoksuu enkeliltä), läimitään naamaan turvenaamio, ja ajellaan koipikarvat. Sen jälkeen upottaudutaan kosteusvoiteisiin, vaihdetaan sänkyyn lakanat, vetäistään päälle nätti yöpuku, hamstrataan sänky täyteen lukemista ja hyvää mussutettavaa, polkaistaan hyvä, jazz-vaikutteinen musiikki taustale, ja kyllä!

Paljon tätä lähemmäs jumalatarta ei kuolevainen pääse.

Kokeilkaapas tuota hunaja-kahvi-kuorintaa. Itse sekoittelen shottilasiin pari teelusikallista hunajata ja teelusikallinen kahvinporoja. Käyttämättömiä. Sitä haluaa ihminen pysyä loppuillan yksin kotona, itseään silittelemässä, tällaisen hoidon jälkeen.

En ole ollenkaan niin vakuuttunut siitä, että ihmisten pitäisi varhaisesta teini-iästä asti olla tunkemassa pakkelia naamaansa ja kiskomassa ihon karvoitusta muutaman päivän välein. On kai tästä jotain tutkimuksiaksin, että esimerkiksi kosteusvoiteen käytöllä voi olla koukuttava vaikutus - Kun kierteeseen joudut, et pärjää enää ilman rasvoja.

Tai siis kun, minulla on finni ehkä kerran vuodessa. Säärikarvoja en ajele, koska ei niissä ei ole paljon ajamista. Olenko vain onnekas, vai johtuuko se juuri siitä, etten alusta asti ole alkanut kyllästää itseäni kemikaaleilla?

Ei siinä, itse en selviäisi talven yli ilman kosteusvoidetta. Oli totuus mikä tahansa, täytyy siihen olla jokin syy, miksi ihoni voi kaikista huonoiten silloin, kun olen erehtynyt käyttämään esimerkiksi meikkivoidetta. Minusta.

Jos joku tietää paremmin, saa kertoa. Itseäni tämä kiinnostaa, kun tuo kosmetiikkateollisuus sattuu olemaan aika iso bisnes tässä maailmassa. Ja mainoksia myöten kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Ja ryppyvoide-mainoskuvissa keikistelee Hollywoodista tutut kaunottaret, iho puhdistettuna, silmät kirkastettuna, hampaat valkaistuna, rypyt silitettynä ja kaula venytettynä. In Photoshop we trust! (Jos joku ei ole vielä perehtynyt kaupallisten kuvien siistimiseen, kirjoittakaa googlen kuvahakuun "celebrity retouch". Kyse on käytännössä tästä ilmiöstä:


...Ettekä halua enää eläessänne ostaa mitään mainoksen perusteella!)

"Beauty is the beast, you'd better believe it."
-Ola Salo

-Annapurna

2 kommenttia:

  1. Mut just eilen mietittiin Paula-siskon kanssa, kun tällättiin ennen menoa paikalliseen Sedulaan, että kyllä se välillä kunnon pakkelikerroksen tupsuttaminen naamariin on vaan kivaa. Ittiänsä vartenhan sen länttäsee, koska täällä tuulen ja rännän luvatussa maassa kaikki sotamaalaukset rapisee pois heti kun astuu ovesta ulos.

    VastaaPoista
  2. Joo siis se on yksi uloslähtemisen hienoimmista osista se tälläytyminen, kun kuuntelee repeatilla Girls just wanna have fun, sovittaa koko vaatekaapin läpi, kieputtaa tukkaa ja tuhraa naamaa... Vain laittaakseen päälle ne ekat, normaalit vaatteet, tukan auki, pesee naaman ja laittaa ripsarit :D Mutta ehdottoman kivaa se kyllä on! Juhla on tietenki aina erikseen.

    Ja sitten on aina ne 02:15-otetut valokuvat, joista voi miettiä, missä meni pieleen...

    VastaaPoista