Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijäänsä...

Mistä tätä väsymystä oikein riittää?! Voisin nukkua kellon ympäri kolmesti putkeen, ja silti! Silti väsyttää! Hurraa, syksy! Hurraa, pohjoinen sijainti! Hurraa, tuleva kaamos ja maaliskuun loppuun asti jatkuva alakuloisuus! Olisivat voineet esi-isät vähän miettiä, kun siinä Volgan mutkassa arvottiin, että vasemmalle vai oikealle, kruuna vai klaava...

Onneksi sattuu olemaan sen verran pehmoista tuo täyte pääkopassa, ettei paljon tarvitse houkutella nauramaan. Muuten saattaisi ärsyttää. Kuulin muuten henkilöstä, joka työskentelee Nuorgamissa mielisairaiden (mentally challenged, mikäs se poliittisesti korrekti ilmaisu on meillä Suomessa?) kanssa. Siinä sivussa ei näy kolmeen kuukauteen aurinkoa. Hatunnoston arvoinen mielenlaatu täytyy olla tuollaista työtä tekevällä.

Vaan mitäs, 52 yötä keskitalveen, tahtoo sanoa jouluun! (Tilannetta voi seurata täältä, sivun vasemmasta alareunasta). Minä olen jouluhullu. Jouluni alkaa yleensä jo heinäkuussa, kun kuuntelen ensimmäisen kerran lapsuudesta tuttua Saukki&Pikkuoravat-cd-levyä, jonka lopusta löytyy maailman parhaat joululaulut. Tuskin mistään saa yhtä autenttista lapsuuden joulu-tunnelmaa. Vaikka lapsuuden satujoulut ovat mennyttä, kun jo marraskuun alussa Kemissä oli metritolkulla lunta ja jouluaattona ruoka jäähtyi lautaselle, kun odotettiin suklaan sotkemat pikkunaamat ja -käpälät ikkunassa, että milloin, milloin tulee pukki?! Kaikki tämä vain sen takia, että sai juosta itkien vanhempien sängyn alle, kun eteiseen rymisteli ruma, vanha mies, joka aiheutti suunnatonta kiusaantuneisuutta ja häpeän tunnetta, kun vaatimalla vaadittiin istumaan polvelle ja laulamaan ventovieraalle papparaiselle. Hö!

Onneksi aikuisiän myötä perhejoulusta on riisuttu nämä traumaattiset elementit, ei tarvitse enää istua kenenkään polvelle, ja täten saa rauhassa keskittyä olennaiseen: Syömiseen. Se syömisen määrä on ihan uskomaton. Ei saada aattona edes silmiä auki, kun hapuillaan jo ensimmäisiä konvehteja. Päivällä ollaan tietysti kuin kunnon luterilaiset ainakin, mutta oi ja voi sitä riemun hetkeä, kun puoliltaöin puseron napit vihdoin antavat periksi, ja saa vaihtaa päälleen uudenkarhean, äidiltä saadun kiintiöpyjaman, joka on asianmukaisesti XL-kokoa ja kissa-sydän-kuvioinen. Susitassutossut (!) jalkaan ja piip-piip-piip vain kuuluu, kun konvehtirekka peruuttaa kohti kitaani. Siitä olen aina ollut kauhean iloinen, ettei alkoholi ole kuulunut jouluuni millään tavalla. Kenelläkään ei ole kiire baareilemaan. Talosta ei käytännössä poistuta ennen tapaninpäivää, mihin asti närpitään aaton jämiä samassa pyjamassa ja katsotaan piirrettyjä yliannostukseen asti. My idea of heaven!

Toissajouluna vein kaiken tämän äärimmäisyyksiin asti, ja söin itseni kirjaimellisesti kipeäksi: neljä päivää meni välillä sänky-vessa-sänky. Ihan kätevä jouludieetti, tietysti, mutta meni aika tarkalleen vuosi, ennen kuin saattoi edes ajatella rosollia.

Tästäpä pääsemme aasinsillan kautta siihen asiaan, mitä olen tässä koko ajan yrittänyt saada sanottua:

Joulu ja dieetti eivät kuulu samaan lauseeseen. Jouluna kuuluu saada syödä itsensä kipeäksi. Jouluna ei saa puolella ajatuksellakaan miettiä jenkkakahvoja, muuten kuin hyvässä mielessä.

Siksipä jouluun ollessa näinkin vähän aikaa, ajattelin hieman kiristää tahtia. Normaalisti olen täyslakkoja vastaan, mutta joskus täytyy olla vähän pelisilmää. Julistan itseni siis herkkulakkoon jouluaattoon asti.

Lakon piiriin eivät kuulu:
-Juhlat
-Joulukalenteri - Laihdutus ei saa mennä perinteiden edelle!
-Äärimmäiset hätätilanteet
-Porsaanrei'ät.

Tavoite on tiputtaa painoa toiset neljä kiloa jouluun mennessä. Vaan sittenpä saa syödä niin paljon kuin ikinä sielu sietää! Päänsisäinen morkkistelija hukutetaan Julmustiin ja konvehtien täytteeseen.

Tähän sisältyy vieläpä porkkana: Jos yllän tavoitteeseeni, saan käydä laittamassa tukan kuntoon jossain ihanassa paikassa jouluksi. Viime kerrasta alkaa muuten olla melko tarkalleen vuosi.

Että sitten vaan lenkille, mars, mars!

-Annapurna

P.s. Eilen ylitettiin lukijaennätys - 154 lukijaa! Aivan huikea suoritus, olin lentää tuoliltani! Kiitos ja kumarrus kaikille aikaansa antaneille, tässähän menee aivan hämilleen! Sivun oikeasta reunasta, jostain sieltä tavaranpaljouden seasta, löytyy nyt sähköpostiosoitteeni, jonne halutessaan saa lähettää terveisiä, tsemppausta, palautetta tai nättejä piirrustuksia. Olisin siitä iloinen! Jee!