Hei, olen Annapurna, ja olen ruokaholisti.
(Hei, Annapurna.)
Tein aamulla tarkan suunnitelman tulevan päivän aterioista. Olisin ihan hyvin voinut saman tien rytätä koko suunnitelman, kaataa päälle voita ja suolaa, ja syödä koko höskän.
Lounas meni hyvin. Kukkakaalisosekeittoa, salaattia. Hyvä.
Välipala meni vähän huonommin. Kolme pähkinää, pari viinirypälettä. Ei hyvä, mutta ei pahakaan.
Sitten meni ihan totaalisen höpöksi koko homma.
Elokuvateatterit.
Homman nimi nyt vain on se, että suuri osa elokuvanautinnosta tulee juurikin niistä ihanan överisuolarasvaisista teollisuuspoppareista. Varsinkin ne keltaisemmat yksilöt, jotka ovat oikein uineet siellä rasvassa. Tiedättekö ne Finnkinon kornit? Se uskomattoman epäterveyden haju tulee vastaan jo teatterin ovella. Ja se huutaa: TULE JA OTA MINUT!
Kolme litraa popcorneja. Periaatteessa puoliksi kaverin kanssa. Käytännössä vetäsin ne naamaan ihan keskenäni. Jos popparit olisivat kuolemansynti, ei minulla olisi mitään toivoa taivaspaikasta. Kaikesta muusta voin kieltäytyä. Niistä en.
Leffan päälle vielä "siinä uudessa söpössä kahvilassa" Aleksanteri-leivari, edelleen puoliksi kaverin kanssa.
Kotiin asti vyöryttyäni olisi voinut peitellä kämpän peilit lakanoilla. Sain sentään raahattua tutisevan olemukseni nyrkkeilyyn. Että oli hoikka ja kaikin puolin elinvoimainen olo! Asiaa helpottivat erityisesti seinän kokoiset peilit, joista saatoin seurata pingottuneen mahan jytkyntää. Että no niin, kannattiko, kannattiko vetää kolme litraa poppareita?
Olen puhunut siitä, miten pitää päästä irti syyllisyydestä ja antaa itselleen lupa.
Mutta kolme litraa popcorneja?
Mikä ihme siinä on? Mistä johtuu, että vaikka tietää, että kyllä, kun vetäsen ämpärillisen tuota, tulee minulle a) paha olo b) morkkis. Ei siis hyvä ihan millään tavalla. Ja kuten suuri mentorini, Dr. Phil kerran sanoi: "it's only seconds on your lips but years on your hips."
Pelkään laihtumisen jumalten hylkäävän minut tällä menolla.
Toisaalta!
Eräs ystäväni sanoi kauan sitten: "On parempi olla vähän semmonen pyöreä ja pehmeä, että ei käy kipeetä, kun jos vaikka törmää esimerkiksi ovenpieleen."
Ehkä pitää sittenkin olla pikkasen pläski?
-Annapurna
Tekstit
#65 Dads
2 päivää sitten
Poppareista turpoaa A-I-N-A! Valitettavasti.
VastaaPoistaNiinpä. Olen tässä vältellyt kaikenlaista kosketusta mahaan kuluneen päivän aikana. Suussa maistuu teollisuussuola.
VastaaPoistaJos kävisi vaa'alla seuraavan kerran taas vaikkapa ensi viikolla...
Mä oon sipsihirmu! Mutta joskus ystävän kanssa järkeiltiin, että kun kerran sitä olet mitä syöt niin me ollaan sit todellisia herkkupeppuja! ;)
VastaaPoistaHei Annapurna!
VastaaPoistaLähetään siitä, että Dr. Phil on ensteksiki itte pullukka JA erittäin tekopyhä ihminen (pettää vaimoaan jne jne).
Sitte jatketaan siihen, että oisin huolestunu ja kiikuttaisin sut syömishäiriöklinikalle jos et söis leffassa poppareita.
Jatkossa vinkkinä, jos tää auttaa, ni kannattaa sopia ruokailu julmetun kalliiseen ravinteliin leffan JÄLKEEN, ni sitä alitajuisesti ei halua mahaa täyttää poppareilla ja niitä jää syömättä. Myös pissahätä ennen leffan alkua on ihan jees, ei tuu syötyä poppareita koska niistä tulee jano ja joutuis juomaan ja ei voi ko pissattaa.
Hei Sanna!
VastaaPoistaLähdetään liikkeelle siitä, että mainintani Dr. Philistä sisälsi suuren määrän sarkasmia. En pidä sitä ukkoa ihan minään, joskin tuo lause mainittakoon taivaspaikkaa harkitessa.
Kaikkea tässä blogissa kirjoittamaani (ja oikeastaan oikeassa elämässä sanomaani) kannattaa tarkastella sarkasmin läpi. Joskus pitää vähän kärjistää, liiotella ja puhua läpiä päähän.