lauantai 31. lokakuuta 2009

My lovely lady maha!

Halloween, tuo ihana ameriikkalaisen kaupallistuman, krääsän ja kulutuksen riemujuhla! Rakastan teemajuhlia, enkä ymmärrä suomalaisten nihkeää suhtautumista "taas yhden turhan kulutusjuhlan" rantautumiseen. Elämässä ehtii kyllä mököttää! Hö! Party on! Sitäpaitsi mikä tahansa syy eyelinerin ja glitterin (tai oman suosikkini: glitterieyelinerin! Hurraa, Seppälä!) käytön kohtuuttomaan liiotteluun on mahdottoman hyvä syy!

Tällaiset juhlat vaativat kuitenkin veronsa. Itse heräilin tuossa reilu puoli tuntia sitten ja edelleen tipattomasta linjasta huolimatta olo oli herätessä verrattavissa vuodenaikaan sopivasti kuolleeseen elävään. Vaan onneksi meillä on siihen lääke!

Kuten olen aiemmin kertonut, en ole harrastanut aamupalan syömistä vuosikausiin. Herättyäni uuteen, uljaaseen elämään, on tämäkin tapa muuttunut. Haluankin jakaa kanssanne reseptin, joka itselläni saa päivän kuin päivän käyntiin - ja vaikka en sen enempää halua puuttua ihmisen ruumiintoimintoihin sen ollessa sivityneessä maailmassa kohtuullisen iljettävä puheenaihe, haluan kertoa kuitenkin, että erityisesti ruoansulatusongelmien kanssa painiville: Ottakaapa tästä! Voin kertoa, että toi-mii!



Tämä kaunotar on uusi paras ystäväni, spelttipuuro. Hyljättyäni vehnäjauhot olen korvannut joitain välttämättömiä tuotteita spelttijauhoilla, joista kiinnostunut voipi lukea enemmän dataa Mooseksen viljan internet-sivuilta.

Oma suhteeni puuron keittämiseen on aikalailla myrskyinen ja onneton, onnistun aina kiehuttamaan yli ja polttamaan pohjaan (minusta ei siis ole äidiksi vielä pitkään aikaan), mutta tämä yksinkertainen tuorepuuroksi nimetty keksintö on pelastanut monet, monet aamuni tässä muutaman kuukauden aikana.

Tässä siis resepti onnelliseen suhteeseen mahasi kanssa:

-Täysjyväspelttihiutaleita (Mooseksen vilja, höyryttämättömiä) semmonen sopiva määrä, sanotaan vaikka 2dl
-Pellavansiemeniä pari-kolme ruokalusikallista
-Auringonkukansiemeniä pari-kolme ruokalusikallista
-Vettä kolme-neljä desiä, en ole koskaan mittonut näitä suhteita, silmänmäärä paras määrä. Parempi liikaa kuin liian vähän. Kai?

Sekoita mäski keskenään tyytyväiseksi mössöksi ja laita jääkaappiin miettimään tekosiaan yön yli. Tämä siis tehdään illalla, ja aamulla herätessäsi kurkkaa kattilaan, että mikä meno. Joskus syntynyt tavara on ihanan tasaista, joskus epäonnistun totaalisesti ja päällä lilluu vesikerros. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, paukauta hella täysille ja lämphäytä niin, että ylimääräinen vesi haihtuu. Tee tämä, vaikkei vettä olisikaan. Jos et halua syödä kylmää puuroa.

Kun puuro alkaa näyttää puurolta, annostele lautaselle. Heitä perään oman maun mukaan kaikkea kivaa, omaan vakiooni kuuluvat hyppysellinen 100% luomu kaakaopapuja (hirmu terveellistä!), teelusikallinen suomalaista hunajaa (älkää ostako ulkomaista hunajaa, siinä ei ole mitään tärkeitä, terveellisiä entsyymejä jäljellä, sokerilientä on se! Hyi!), 2tl pellavansiemenöljyä ja jos oikein haluan itseäni hemmotella, purkillinen Yosa-soijaluumujogurttia.

Nauti valtaisalla ruokahalulla! Vietä taas yksi upea, inspiroiva päivä. Älä anna mulkkujen masentaa, ja tarpeen tullen käytä vaatteittesi alla voimavaatteita. Omat voimavaatteeni ovat kärpässienialkkarit tai kissajarrusukat. Niinä päivinä olen voittamaton!

-Annapurna

torstai 29. lokakuuta 2009

They have a file on you

Uffaffaauffaffaa! Suurten voimien ja intiaanitanssin avustuksella osasin ihan itse asentaa tuohon sivun vasempaan ei kun oikeaan reunaan kävijälaskurin - että voin seurata, monestiko päivässä käyn ihailemassa saavutuksiani. Awesome technical skillz, I haz dem!

Ei vaan tämä siksi, että kiinnostukseni heräsi joidenkin valiteltua tuon kommentointimahdollisuuden monimutkaisuudesta. Pitää kirjautua ja olla asiakas ja kirkollisvero maksettuna ja puhua sujuvasti viittä eri kieltä. Kohtuutonta. Mutta yhtäkaikki olen kiinnostunut tietämään suuntaa-antavasti liikehdinnän määrää itseni, perheeni ja muutaman henkisesti kiristetyn tahon lisäksi.

Että nyt kaikki siskot ja veljet ja mummot ja vaarit mukaan missiota seuraamaan! Koska minä seuraan liikkeitänne. I'll be watching you, meikä tulee kellottamaan teitä.

-Annapurna

Lisäys illalla: Tänään oli tarkoitus aloittaa opinnäytetyö ja käsitellä parit työkuvat. Mutta eikö ole hieno tuo uusi yläbanneri? Lisäsin myös sivuun seuraamiani, viihdyttäviä blogeja. Kun se on vissiin muodikasta?

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Vanaha kamu ja kaveri

Voi sinä vanha veikkonen, elämä, yritit saada minut taas satimeen! Nenästä yritit vetää ja pistää päivän päälaelleen kun oli vuorokausi hädin tuskin vaihtunut, vaan kylläpä sinun kepposesi tiedetään, vanha kamu ja kaveri, kyllä vain!

Kyllähän minä tiedän, miten sinusta on valtavan koomillista nukahtamisen hetkellä tunkea pääni täyteen sillä hetkellä äärimmäisen relevanttia ajateltavaa: opinnäytetyö, kuluttamiemme elintarvikkeiden ravintopitoisuus, Lähi-idän kriisi, miten Obama selviää valtavasta taakastaan, mikä on journalismin tulevaisuus Suomessa/maailmalla, kannattaako kenenkään enää hakea tälle alalle saati millekään alalle maailmassa, kun Jupiterin ja Saturnuksen (vai oliko se toinen sittenkin Venus? Mitenkäs ne planeetat nyt menivätkään, Merkurius, Venus, Maa, Mars... Onko se Pluto tällä hetkellä planeetta vai asteroidi vai muu, mikä?) kiertoradat Maahan nähden muuttuvat viidenkymmenen vuoden kuluessa Maapallon kannalta dramaattisesti, eikä mikään enää suojele meitä ulkoavaruuden irtokappaleilta, ja entäpä pääseekö Eläkeläiset euroviisuihin, jos pääsee, niin pitääkö minun lähteä Norjaan, pitääkö minun muutenkin reissata elämässä enemmän, pitää, mutta mistä saan rahaa? Töitä tekemällä, mutta kun nyt tuntuu että en jaksa, ja on kädet täynnä entisiäkin töitä. Hmm lantioluu tuntuu vähemmän kuin viime viikolla, en ehkä kestä käydä aamulla vaa'alla, jos paino on noussut niin saan totaalisen pingviinihepulin ja sitten... Ei helvetti, kello on kohta kolme! Kello soi neljän tunnin päästä. Olen varmasti maailman väsynein huomenna ja tiet ovat jäässä ja kaadun pyörällä ja aivot leviävät asfalttiin ja hitsi, pitäisi varmaan oikeasti alkaa käyttää sitä pyöräilykypärää...

...

KUKA KEHTAA HÄIRITÄ UNIANI MOISELLA PIIPITYKSELLÄ?! HILJAA!

...

...

...Mmmhh...

...

...Krrrhhh...

APUA MITÄ KELLO ON?! KYMMENEN YLI KAHDEKSAN! TUNTI ALKAA KAHDENKYMMENEN MINUUTIN PÄÄSTÄ!

PERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELE
PERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELE
PERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELEPERKELE

Huh, vain viisi minuuttia myöhässä. Hieno suoritus. Sitten oikea luokka, luokka, luok- - -

...

...Jjjjjaaaaaa että... Eei... Jahas. Niinpä niin.

Tunnit siirretty huomiselle.

Niinpä niin, elämä. Yritit vedättää vanhanaikaisella. Olisihan tuo pitänyt arvata, sinä vanha kettu. Vaan mitäs tästä sanot: Minä olen sinua ovelampi! Käytän saamani ajan hyväkseni ja menen kaikessa rauhassa kirjastoon ja saan ehkä vihdoinkin opinnäytetyön aluille! Haha! Siitäs sait!

...Ai lainauskielto? Ai saldo ylittynyt? Aijaha... No, maksetaan pois, hyvään tarkoitukseenhan tuo menee...

Hyvä yritys taas kerran, elämä. Mutta kaikesta ponnistelustasi huolimatta minun on valitettavasti kerrottava, että minulla oli ihan mahtava aamu. Pilkkasi mahtoi osua omaan nilkkaasi: Herättyäni liian aikaisin sain aikaiseksi vaikka mitä, ja tästä kaikesta riemastuneena kävin luontaistotekaupassa tuhlaamassa viimeiset roposeni puhdistamattomaan merisuolaan ja kookosöljyyn, ja kotona tyhjensin kaappit valkoisesta sokerista ja pöytäsuolasta, vehnäjauhoista ja rypsiöljystä - sitä saa muuten tulla hakemaan, jos joku tahtoo, en raaskinut heittää pois - ja tempaisinpas kuntopyörätreenirääkin kaiken tämän päälle. Nyt juon litraan vettä sekoitettua hyppysellistä merisuolaa, sillä luin eilen seuraavanlaista tietoa asiasta:

"Merisuolavettä juodaan, koska siinä on noin 90 mineraalia. Pelkästä happamasta hanavedestä nämä mineraalit puuttuvat ja nykyisestä vähäsuolaisesta ruokavaliostakin on hankala saada kaikkia näitä mineraaleja. Merisuolasta saat esim. magnesiumsuoloja, jonka vuoksi lihaskrampit ovat historiaa merisuolaveden juonnin aloituksen jälkeen. Merisuolasta saa myös kalsiumia, joka on luuston rakennusaine sekä monia muita hivenaineita esim. kaliumia, mangaania, sinkkiä, rikki, rautaa ja jodia. pH-arvoa merisuolan liuottaminen veteen ei juurikaan nosta."

Kokeiluun innostuin kuultuani oululaisesta näyttelijästä, joka lääkärinsä luvalla on saanut lopettaa verenpainelääkkeiden käytön kokonaan korvattuaan tavallisen pöytäsuolan puhdistamattomalla merisuolalla. Lisäksi minulla on vahva taipumus suonenvetoon, ja suolan lisääminen ruokaan on minulle luontevampi tapa lisämagnesiumin nauttimiseen, kuin kaiken maailman pussi- ja tablettivalmisteet.

Ai niin ja elämä, sinä vanha länkisääri, arvaapas vielä mitä: Jokunen vuosi sitten ostin hetken mielijohteesta huutavanpunaiset pillifarkut, jotka ostohetkellä olivat melko reippaasti liian pienet, mutta elättelin toiveita joskus mahtuvani niihin. Silloin tällöin käytinkin niitä löysien paitojen kanssa, mutta olo oli aina tukala.

Vaan arvaas mitä!

Tänään oloni oli upea niissä samaisissa housuissa!

Se parhaiten nauraa jolla vahvin lääkitys! HA HA HA!



(Elämä yritti puukottaa selkään sulauttamalla minut taustan sohvaan. En ole nahkasohva! Hemmetti soikoon!)

-Annapurna

maanantai 26. lokakuuta 2009

Abre los ojos

Ei sillä, että olisin addiktoitunut blogin päivittämiseen, mutta löysin tällaisen linkin, joka oli pakko päästä heti jakamaan, eli LUKEKAA JA OLKAA ETTÄ OOOOH!

Lyhyesti referoituna kyseinen blogi selittää hyvin seikkaperäisesti ja käytännön esimerkein, miksi valkoinen venhäjauho tuhoaa meidät. Tuota lukiessa alkoi kutittaa kaikkialta, halusin juosta oksentamaan ja höyläämään ihoani hiekkapaperilla ja heittämään kaikki vehnäjauhot ikkunasta.

Olen tietoisesti vähentänyt tyhjien hiilihydraattien kulutusta tämän projektin aikana, ja oli häkellyttävää huomata viime viikon aikana, kun tuli vähän mussutettua mitä sattuu, että esimerkiksi täysin valkoinen leipä vaati ponnisteluja mennäkseen aina mahaan asti. Ei vaan tehnyt mieli, ja jälkeenpäin tuli öklö, turvonnut ja heikko olo. Mutta että kyseessä todella on tuollainen myrkky, niin kuten Muumimamma asian ilmaisisi, voi yhden kerran!

Tämän illan olen pyhittänyt länsimaisen lautasmallin virheisiin tutustumiseen, ja on sellainen olo, että olen valmis ottamaan seuraavan askeleen elämäntaparemontissa: Vehnäjauhot - kaikki loputkin - pois minusta, ja siinä sivussa voisi karsia myös sokeria. Artikkeleja, tutkimuksia ja blogeja lukiessa on moneen otteeseen nousseet karvat pystyyn. Jos niihin on uskominen - ja vaikuttavat kyllä melko päteviltä - perustuu koko länsimainen ruokailutottumus johonkin aivan muuhun kuin siihen, mikä meille olisi parasta. Ja kaiken sen moskan uskotellaan olevan meille hyväksi. Tässä loistava esimerkki, kaverini Facebook-blogista lainattuna. Ja tässä samaisen tuotteen takakansi ja tuotesisältö.

Kiitokset Riekin Jussille tästä valaisevasta, silmiä avaavasta kokemuksesta, ja samalla päivän nauruista, joskin naurun seassa oli paniikkia ja epätoivoa. Että kyllä, tällä nujerramme sikainfluenssan, ja voimme hyvin ihmisinä, kansakuntana ja kokonaisena siviilisaationa!

Suklaasta en muuten silti luovu.

-Annapurna

Motivashuun - I haz it!

HA!

Olin jo vähällä vaipua synkkyyteen viime viikon takia, kun tunsin oloni heti aamusta nahkavuoreksi ja muutenki ärsytti kaikki.

Niin sittenpä, sittenpä muistin, miksi minulla meni kaikki rahat Helsingissä. Tein nimittäin huomattavan määrän heräteostoksia, joista suurin ja tärkein oli kuitenkin lelukaupasta löytämäni täysin ohittamaton tuote:


My Little Pony-juomapullo! Eipä vissiin! Minulla oli lapsena ihan järkyttävät määrät poneja, ja siis nimenomaan My Little Ponyja, ei mitään pliisuja hevosia. Taikavoimat se olla pitää! Taikavoimat, I say! Ja pimeää pelätessäni hamstrasin kokoon koko ponilegioonan ja tassuttelin isin ja äitin väliin nukkumaan. Ja aamulla isä oli että hurraa, kun heräsi omenalta tuoksuva poni selkänsä alla. Hankkikaa, ihmiset, lapsia! Lapset ovat elämän suola!

Tämä maaginen talismaani tulee saamaan minut raahaamaan hyllyvän peräni nyrkkeilysäkkien ääreen koko pitkän talven. Maksoihan se seitsemän euroa, mutta joskus on sijoitettava itseensä. Voin vain kuvitella, miten epäuskon hetkenä tästä pullosta suuhun kaadettu nektari herättelee minut uuteen eloon ja sitten soi Kippari Kallen tunnari, ja säkit hyppivät pois edestä, että armoa, armoa!

Kertonee jotain minusta: Kun muut naiset sijoittavat seitsemän euroa esimerkiksi peitevoiteeseen tai puhdistusmaitoon, minä ostan My Little Pony-juomapullon.

Ja taas kerran: I GOT THE POWER!

-Annapurna

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Fail nro. 2

Joooooooooooopati joo.

Homman nimihän on se, että käväisin tuossa mutkan Helsingissä (katsomassa Museaaaaaaaaaaaaaaaa enkä ikinä halua tulla ulos tästä ihanasta kuplasta, kolmatta päivää keikalta ostettu huppari päällä ja se on jo ihan ryönäinen mutta ihana ja pehmeä ja lämmin ja muutenkin paras huppari ikinä!!1)

Nnnniiin olin sanomassa, että tuolla reissussa kun ei tunnetusti paljon lasketa, niin nyt saatan tehdä sellaisen tempun, että lukitsen vaa'an rottakellariin pariksi viikoksi.

Mutta kun elämä on niin hyvää! Ja ei reissuun voi lähtä juomaan mitään nokkosteetä ja märehtimään pellavansiemeniä. Pitää nähdä kavereita ja juoda kaakaota kermalla ja vetää korillinen ranskalaisia... ja jos käy kuten minulle tämän seikkailun lomassa, että perjantaiyö venähti aamuseitsemään asti Meilahden sairaalan päivystyksessä köniinsä ottaneen kaverin olkapäänä, niin silloin kuuluu jo ihmisoikeuksiin napsia ylihintaista suklaata sellaisesta automaatista, mitä on pääkaupunkiseudulla, mutta ei meillä täällä Lapissa. Tähän väliin voisin ottaa perjantaiöiseen välikohtaukseen kantaa, että toivon maailmankaikkeuden järjestävän aivan oman kohtelun tällaisille tyypeille! Ei siitä sen enempää.

Nyt kuitenkin takaisin kotona kutakuinkin yhtenä kappaleena, ja sen verran voin tässä vaiheessa paljastaa, että ensi viikolla voisi ruokavalioon kuulua lähinnä tomaattikeittoa ja parsakaalia. Olo on hyvin pitkälti kuin ilmapallolla.

Vaan ol hyvvee, ei yhtään pahhoo!

-Annapurna

maanantai 19. lokakuuta 2009

Tänään ei kukaan vastaa

Makaan mahallani sohvalla, näppäilen toisella ja syön suklaata toisella kädellä. Olen ihan järkyttävän väsynyt, haluton, tarmoton, puhditon, tyhjä ilmapallo. Pilates-dvd pöydällä ärsyttää. Olen syönyt ihan kauheasti.

Aina ei vaan jaksa. Silloin ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin (lue alusta).

-Annapurna

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Juoppohullun tunnustuksia

Takana taas yksi selvänä rimpuiltu viikonloppu. Sisko piipahti juuri kylässä kotimatkallaan. Puurolautasen äärellä kertasimme kulunutta terveellistä kuukautta ja selväpäisiä baarireissuja, ja saatoimme tulla vain yhteen lopputulokseen: Kun joka tapauksessa menee baariin, jorailee kainalot märkinä, irtaimistoa katoaa, joku satuttaa itsensä, aamulla herää mistä sattuu pizzalaatikon kanssa ja kamerasta löytyvät valokuvat ovat hirveitä, rahaa on mennyt, kävelee kotiin meikit poskilla, väsyneenä ja sydän syrjällään - mikäs hemmetin pointti tällä kaikella oikein on?

Takana on nyt reilu kuukausi selvänä, ja edessä olisi vielä melko tarkalleen kaksi kuukautta. Tässä on ollut pitkät viikonloput aikaa miettiä omaa suhtautumistaan alkoholiin. On vaatinut kaiken tämän vaivan nähdäkseen asiat kunnolla, kuten alkoholin käyttämiseen kannustavan ilmapiirin. Ei riitä, että joutuu jatkuvasti selittelemään ympäristölle tällaista oikosulkua, vaan myös esimerkiksi baarimikot luovat kyseenalaistavia katseita, kun menen tiskille että moi, yksi muumilimppari, kiitos. Olen alkanut käyttää raskaanaolokorttia, niin ei tarvitse selitellä. On onneksi tuota mahaa sen verran, että pienellä pullistusliikkeellä baarimikkojen ilme muuttuu kyseenalaistavasta hämmentyneeksi. Ja siten saan muumilimpparini onnitteluin saateltuna. Haha. Pöljät.

Mutta se täytyy sanoa, että kun nämä kaksi kuukautta ovat ohi, ei tule kyseeseenkään jatkaa absolutismin tiellä. Ehkä nyt - tai viimeistään joulukuuhun mennessä - olen läksyni oppinut: Vaikka on yleisesti hyväksyttävää on olla vahvassa humalatilassa, saattaa silti joskus onnistuneen illan resepti olla muutama lasi viiniä ja paljon hyvää seuraa.

Toisaalta välimatkan päästä katsottuna voisi jopa luulla nykyisten kulutustottumusten olevan pahasti vinksallaan. Ei ole alkoholismia olla joka viikonloppu (ja joskus viikollakin) huomattavassa humalatilassa, hukata tavaransa ja eksyä kauas kotoa. Ei alkoholismia, vaan tärkeä osa nuoruutta. Elämää. Olemassaolon merkitystä. Ilman alkoholia en tuntisi suurinta osaa nykyisistä ystävistäni, ja suurimmassa osassa nuoruuteni ikimuistoisimmissa hetkissä on alkoholilla jonkinlainen rooli. Surullista? Ehkä. Toden totta? Todellakin.

Tällaisia tuumauksia näin sunnuntaiaamuna. Ja sitten tulikin jo kiire potkunyrkkeilytreeneihin. Tyypillistä.

Ai niin, ja painokin se jatkaa laskuaan, vaikka olen kuluneen viikon aikana työntänyt ääntä kohti aikalailla mitä tahansa ikinä mieli tekee. Ja mieli on tehnyt pullaa ja suklaata.

-Annapurna

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

AAAAAAAAAAOPWRJSFPOFJAOIHAWOFHAWI!!!!!!!!!!!!!

OKJPEJAWORJHRFSEHIW!!!!!!!!!!!FKSGJDSGIOHAOSFH!!!!!FDSGKFSGOSIÖFDg

Ehkä tätä pitäisi yrittää myöhemmin vähän vähemmän sekavassa olotilassa, mutta, mutta! MUTTA!!!

Tänä aamuna heräsin hieman allapäin. Takana hieno viikonloppu, ihania ihmisiä, paljon kaikkea ihanaa ja helpottavaa ja sellaista että saa ajatukset kauas pois todellisuudesta hetkeksi. Mitä lähemmäs juna tuli pohjoista, sitä syvemmissä mietteissä olin. Eivätkä oloa helpottaneet alkamassa oleva "juhlaviikko" tai edessä häämöttävä maanantai ja tieto siitä, että tämä viikko tulisi olemaan työntäyteinen. Pitää olla yhdessä hetkessä siellä ja toisessa tuolla. (Mikä toisaalta on yhtäkuin rahaa, mutta ei pitkiä aamuja ja päiväunia.)

No mitäs, siinä torkuttelin herätyskelloa reippaan tunnin vältellessäni paluuta tähän maailmaan. Aamutoimilla kuitenkin vessan nurkasta huuteli vanha kaveri, että miten olisi, kun ei olla nähty pitkään aikaan. Oletko valmis kohtaamaan totuuden viime viikonlopusta, miten on, tuli vissiin mussuteltua aika paljon, häh?

Otin haasteen vastaan valmiiksi selitellen itselleni tällaisten viikonloppujen keräävän nestettä, ja käynnistynyt juhlaviikko heittää vain lisää pökköä pesään. Että ei siitä tarvitse masentua. Ensi viikolla on jo paremmat lukemat.

NIIN MITÄ MINUN VANHAT SILMÄNI NÄKEVÄTKÄÄN!!! HUUUUUUUUUUUUUIII!!!!

Tänä aamuna paino alkoi jo oikealla numerolla, eikä edes mitenkään hilkulla ollut. Kaikenkaikkiaan pudotusta on siis tapahtunut x-2,9, eli melkein kolme kiloa. Ja sen verran voin kertoa, ettei kyseessä ole neste tai joku muu kuonamörkö, vaan ihan sitä itteänsä.

Miten siisitä! Lähtivät muuten synkät pilvet taivaalta että kuului vaan SSUP. Meinasin pyhittää tämän päivän makoilulle ja itsensä säälimiselle, vaan taidanpa tehdä täyskäännöksen ja yhdeksäntuntisen päivän päätteeksi lähtä vähän läksyttämään säkkejä.

Nyt voin kertoa: KANNATTI HERÄTÄ!!!

-Annapurna

perjantai 9. lokakuuta 2009

Tämän tästä Annapurna huokaa...

Pakenin vieraaseen kaupunkiin, kun takana oli kuukauden verran koti-iltoja. Nyt on maalia silmissä ja lyhyt hame päällä. Vaan tiedättekös, kun minulla on molemmat kädet käytössä, niin jotain ihan selvästi puuttuu tästä perjantai-ilta toisessa kaupungissa-kuviosta.

Oi, kyllä. Tiedätte kyllä, mistä puhun.

Lievitän separaatioahdistustani ainaisella ihanaisella M.A. Nummisella. Nauttikaa!
Tämän tästä Helmer herra huokaa
Kun elämästä puuttuu silmän ruokaa
Mutta eilen hän näkyi lähtevän
Ja pian kotiin hotelliinsa
Kaupungilta rientävän

Hän hotellissa väärän oven aukas
No jopas silloin henkeä hän haukkas
Siellä juuri Helga neiti istui ammeessaan
Helmer huusi autuaassa hurmiossa

Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä ihanaa
Voi jopa nähdä kuinka pohje siellä vilahtaa
Kun joskus saippuaan hän luiskahtaa
Niin näkyy häneltä melkeimpä aah

Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä ihanaa
Voi jopa nähdä kuinka pohje siellä vilahtaa
Vasta itseä pitää miehenä
Kun Helgan pohkeen voi nähdä kylvyssä

Solo

Nyt on Helmer herran käytös vapaa
Hän tervehtii myös outoja kun tapaa
Vaikka päätyö on bisnes
Hän on nyt eri mies
Jos joku häntä petkuttaa
Hän huutaa vain oujees oujees

Kun Helmer sitten Helgan sai rouvaksi
Hoikka pohje muuttui paksummaksi
Ei enää kurki Helmer herra Helgaa kylvyssä
Vain laulaa muistoissaan vanhan pianon ääressä

Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä ihanaa
Voi jopa nähdä kuinka pohje siellä vilahtaa
Kun joskus saippuaan hän luiskahtaa
Niin näkyy häneltä melkeimpä aah

Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä ihanaa
Voi jopa nähdä kuinka pohje siellä vilahtaa
Vasta itseä pitää miehenä
Kun Helgan pohkeen voi nähdä kylvyssä


...Ja rommia pullo...

-Annapurna

tiistai 6. lokakuuta 2009

Laihduttamisen sietämätön keveys

Sanovat mittanauhan olevan paras työkalu painonpudotuskehitystä seurattaessa.

Siispä ostin elämäni ensimmäisen mittanauhan vähän aikaa sitten, ja aloin seurata tilanteen kehittymistä.



*



*



*



...Jos minulta kysytään.

-Annapurna

maanantai 5. lokakuuta 2009

Näin minä vihellän matkallani

Hengissä takaisin jänkhältä, hurraa! Oli ihan uskomattoman hieno reissu, samoiltiin molempina päivinä pitkin Ylläksen upeita maisemia. Lauantaina meni koko päivä, ja sunnuntaina ennen lähtöä käväistiin vielä haahuilemassa pari tuntia metsässä, paistamassa makkaraa ja ihailemassa koskea. Löysin poronsarven! Siitä saisi päheän vaateripustimen eteiseen.

Nyt kuitenkin annan kuvien puhua puolestani, sillä muutoin ei ole juurikaan lisättävää:


C.S.I. Äkäslompolo. Edellisellä vaeltelijalla ei käynyt niin hyvä tuuri. Terkkuja vaan äitille taas.


Yleensä sunnuntaisin makaan omaan kuolaani koristen sohvalla ja syön sipseja XL-koon Nalle Puh-pyjamahousuissa. Tämä oli toisiksi paras vaihtoehto.


Tuota vettä juotuaan vesijohtovesi tuntui hyvin, hyvin surulliselta.


Melkein tunturin huipulla, tiettömällä tiellä.

Kuvia klikkaamalla saa käsittääkseni isommat versiot esiin.

Viimeksi Lapista palattuani vaivuin masennuksen valtaan muutamaksi päiväksi. Kaupunkilaiselämä kulutushysteerioineen tuntuu niin turhalta, pinnalliselta, keinotekoiselta. Kun Lapissa ei tarvitse kuin vetää keuhkot täyteen ilmaa, niin tietää olevansa elämän tarkoituksen äärellä.

Mahdollisimman pian takaisin toivoo pääsevänsä,

-Annapurna

P.S. Loppukevennys:

Takaisintullessa satoi räntää, nytkin ovat loskalumet maassa. Väsynyt keskustelu eilisiltana kotimatkan puolivälistä:

Neiti a: Olispa kesä.
Neiti b: Niinpä! Kesä, ja miinus kymmenen kiloa, ja päissään!
Neiti c: No joo, kun olis ees päissään!

Eli kuukauden juomattomuus on tähän asti tuntunut hyvältä, vaan Lapinkaipuu alkoi muuttua takaisin kaupunkiin tultaessa vallan joksikin muuksi kaipuuksi... Nyt on oltava vahva.

torstai 1. lokakuuta 2009

Sovitus nro. 2

Niinpä niin, rakas lukija (äiti), nythän on päässyt käymään niin, että kuukauden päivät on tässä koitettu parsia kasaan pieniksi murusiksi pitkin maailman tanssilattioita levinnyttä ryhtiä elämässä. Kuukauteni on sisältänyt pääsääntöisesti kaksi lämmintä ateriaa päivässä, runsaan aamiaisen, välipalan ja iltapalan. Lisäksi olen liikkunut paljon, keskimäärin kahdesta kolmeen kertaan viikossa hikirimpuilua, kuten potku- tai kuntonyrkkeilyä. Olen myös kiinnittänyt huomiota arkiliikuntaan, kipaissut portaita pitkin ja ja ja kyllähän te tiedätte. Kerran-pari viikossa olen suorittanut olohuoneessa pilates-joogaa, mikä näky sitten onkin lapsilta kielletty. Kun täti vähän... ähertää.

Overall experience: Olen syönyt hurjasti enemmän, kuin ennen. En oikein osaa sanoa, tuntuuko se varsinaisesti olossa, syksyllä kuuluu väsyttää. Kuitenkin iho tuntuu kuulaammalta ja kiinteämmältä, ja jotkin housut eivät kiristä enää samalla tavalla kuin ennen. Illalla on väsyttänyt paljon tavallista enemmän, eikä unen tuloa tarvitse odotella. Tämä on siis hyvä asia - löydän itseni menemästä nukkumaan puoliltaöin, vaikka vastassa olisi vapaapäivä. Tämä on siis todellakin ennenkuulumatonta.

Syömisestä vielä sen verran, että olen kuitenkin pyrkinyt elämään siihen malliin, että pystyn oikeasti ottamaan siitä elämäntavan, ettei käy niin, että kuritan itseäni puoli vuotta, laihdun määrän x, sitten repsahdan ja paisun kolminkertaiseksi vanhaan nähden ja katkeroidun ja petyn elämään ja hylkään kaiken toivon. Tarkoittaa siis että olen hyvällä omatunnolla natustanut suklaata, jos siltä tuntuu. Kohtuudella, tietenkin.

Vaan sitten onkin edessä totuudenhetki. Voin puhua tässä läpiä päähän vaikka loppu viikon, mutta tässä mediamylläkän runtelemassa maassa löytyy vielä yksi korruptoimaton vallanpitäjä: The Mekko.

Ja näin se käy:



Meinasin pyörtyä onnesta: Siinä missä viime kuun alussa mekon vetoketju nauroin minulle päin naamaa, meni se nyt alhaalta kiinni jo vähän matkaa! Aivan valtavan mahdottoman hienoa! Matkaa vielä on, mutta huhhahhei, tämä typy pelkää ei! Tällainen on tietenkin juuri sitä parasta palautetta.

(Huomaa minun muuten olevan ammattilainen, hoksasin vasta kuvan ottamisen jälkeen että niin, olisi tietenkin voinut laittaa valot päälle... Nytpä kuitenkin tällaista syysaamun utuista fiilistä, öhhööö...)

Kyllä onnistuu! Ja nytpä tämä pakkaa kamppeensa ja pyrähtää viikonlopuksi Lappiin vähän eräjormailemaan, nuuhkimaan korruptoimattomia tuulia, syötäämään kuukkeleita, ja kurkistamaan sieluunsa, että haloo, onko siellä ketään.

Eräs ystäväni sanoi kerran: "Niin ne lapset kasvaa kuin sinne huutaa."

-Annapurna