Pitoisuuksia

Mikä mahtava aamu! Heräsin alun perin tuntia ennen kuin olisi tarvinnut kuulemaan, kun vesisade ropisutti ikkunanpieliä. Tämä välikohtaus ilmeisesti jotenkin sekoitti sisäisen kellon, sillä tunnin kuluttua hyökkäsin paniikissa ylös sängystä, kuvitellen olevani melkein myöhässä paikasta, josta en saisi olla myöhässä.

Puolivälissä pukeutumista pysähdyin miettimään. Niin siis... Puoli kahdeksan. Ei puoli yhdeksän. Puolitoista tuntia aikaa olla halutussa paikassa! Huh!

Tässäpä siis nautiskelen kuninkaallisten aamiaista hyväntuulisella musiikilla höystettynä, kun tällä tavalla järjestyi ylimääräistä aikaa. Kaamosta vastaan järein asein, siskot ja veljet! Vesisateellekin aion näyttää kaapin paikan keltaisen sadetakin voimalla.

Sinua on varoitettu, maanantai! Suosittelemme antautumaan suosiolla.

Tänään alkaakin jännittävä viikko, on paljon kaikkia jänniä juttuja ja paikkoja ja ihmisiä. Ajattelin myös vähän skarpata (taas) tämän projektin kanssa, nimittäin lisään siihen kaksi asiaa: Tavoitteellinen juoksuharjoittelu (tulostin ohjeet internetin ihmeellisestä maailmasta ja löin jääkaapin oveen, pääsee ruksaamaan yli aina, kun yksi treeneistä on suoritettu!) ja tämän. Lyhyesti, tuota treeniä noudattamalla kuudessa viikossa pitäisi jaksaa tehdä sata miesten punnerrusta. Tein tuota joskus vuosi sitten, mutta syystä että olen minä, se jäi vähän puolitiehen. Joskos nyt uudestaan!

On se hyvä ihmisellä olla kaiken ja maailman projekteja työn alla. Pysyy mukana tässä elämässä.

Ai niin, yksinkertaisesta mielestä hyötyy koko ruumis: Olen tässä kymmenisen minuuttia naureskellut yksikseni banaanille. Kyllä, banaanille. Merkkailin aamiaista kiloklubin sivuille, ja innostuin ihan huvikseni tsekkaamaan banaanin ravintoarvot. 90% hiilihydraattia, 4% rasvaa, 5 % proteiinia. No, minulla oli lukiossa lyhyt matematiikka, mutta osaan minäkin tuosta laskusta suoriutua. Kysymys kuuluu, mitä se puuttuva yksi prosentti sisältää? 1% banaania? 1% tieteilijöiden kuumeisesti etsimää pimeää ainetta? "Onko Cernissä? Olen ratkaissut pimeän aineen arvoituksen! Elämän tarkoitus oli koko ajan banaani!"

Nobel-rahoilla otatan itsestäni ensin irvisteleviä kuvia rahameren keskellä, jotka lähetän vanhoille matematiikan opettajilleni, ja sen jälkeen matkustan niin pitkälle kuin banaani kasvaa.

-Annapurna