Kilokalorikammotus

Muutamat asiat aiheuttavat valtaisaa turhautumista ja syviä huokauksia tässä elämäntaparemonttihommassa. Niistä vähäisin ei ole se tapa, jolla ihmiset tekevät koko showsta niin hirveää kotkotusta, stressaavat ja säheltävät, punnitsevat ruokansa ja laskevat jokaikisen suupalan kalorimäärät.

Olen tästä asiasta vauhkonnut ennenkin, mutta erehdyin taas lukemaan laihdutuskeskusteluja joltain foorumilta. Ihmiset oikeasti punnitsevat kanafileepihvinsä ja tihrustavat kaupoissa pakkausselosteista ravintosisältöä niin että hikikarpalot valuvat karvalakin alta ja kädet tärisevät.

On totta, että elämäntaparemonttia aloitellessa on järkevää ottaa vähän selvää, mitä mikäkin sapuska ns. on syönyt, mutta minusta koko kilokaloriajattelulla voisi heittää vesilintua. Vai onko jollekin muka siitä touhusta ollut muuta kuin harmia, tuskaa ja ahdistusta pitemmällä aikavälillä? Kun siihen asiaan nyt liittyy muutamia sellaisia seikkoja, jotka eivät todellakaan ole mitenkään tavallisen ihmisälyn käsityskyvyn ulkopuolella, tai ei ainakaan pitäisi olla:

1) Ravintosisältö - Mitä se itse asiassa kertoo, jos jossain on esimerkiksi 250 kilokaloria? Onko sama saada 250 kilokaloria jäätelöstä tai munakkaasta? Ei kuulkaa pojat, kyllä se on kokonaisuus kun ratkaisee.

2) Yksilöllisyys - Ei se nyt vain mene sillä tavalla, että kaikkien maailman ihmisten kehot toimisivat identtisinä sulatusuuneina, jotka polttaisivat materiaalia tismalleen saman verran ja samalla tavalla. Että jos syöt suklaapatukan, joudut hölkkäämään 25 minuuttia, että et hetkessä leviäisi valtavaksi merinorsuksi. Että koko systeemi toimisi kaloreita sisään - kaloreita ulos - periaatteella. Ei se ole niin. Ei ole.

3) Terve järki - Onhan se nyt ihan selvää, että munkkirinkilässä on enemmän epäterveyttä, kuin vaikka tomaatissa. Ei siinä paljon kaloreita laskeskella. Ja jos ollaan munkkia ostamassa, niin on se nyt sanalla sanottuna saatana, jos siinä vaiheessa aletaan katsoa, kummassa on sata kilokaloria vähemmän, pahanmakuisessa, kuivassa rusinapullassa, josta ei tule kuin paha mieli, vai mehukkaassa kreemimäskipullassa. Silloin kun syödään pullaa niin sitten syödään pullaa, muu on itsensä kiusaamista. Jostain kuulin laihdutusvinkin, että jos jossain on yli 200 kilokaloria sataa grammaa kohden, sitä ei saa syödä. Moisesta höpöhöpöstä tuli vain nälkä. Ja paha mieli niiden puolesta, jotka sitä toteuttavat.

Vai miten muuten on mahdollista, että välitin kaloreista viimeksi puoli vuotta sitten, ja olen silti laihtunut melkein kymmenen kiloa, ja voin paremmin kuin aikoihin? Ei varmaan ainakaan sen takia, että olen syönyt kunnolla kun on ollut nälkä, nukkunut kun on nukuttanut, ja liikkunut kun on haluttanut hikoilla. Ei. Kyllä pitää punnita, mittoa ja kiristellä. Siinä se ratkaisu on. Kaikkeen.

Voi jösses. Elämästä voi tehdä kurjaa monella tavalla.

-Annapurna