keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Uskomattomuus

Kyllä se osaa olla pöljä tämä ihmisen pää, että miten se ei kuitenkaan osaa ajatella Haitin maanjäristyksen uhreja tai viikko sitten poisnukkunutta isoäitiään, kun oma napa ja varsinkin sen ympärillä hyllyvä materiaali alkaa tosissaan ottaa päähän.

Eilen vieras vaaka näytti melkein kilon vähemmän kuin tänä aamuna omani. Jokainen, joka on joskus laihduttanut, tietää että se ottaa päähän ihan hemmetin paljon. Ja taas kerran on turha puhua mistään nestetasapainosta, vieraan vaa'an eri herkkyyksistä, tai luonnollisesta vaihtelusta. Eikä siinä auta eilen ostetussa mekossa komeileva s-merkintä. Kun ottaa päähän ja tuntee itsensä tutajavaksi läskihyytelöksi niin ei siinä auta, ei Maamme-laulu.

Todella kypsää.

-Annapurna

2 kommenttia:

  1. Juuri tänään luin uutista Haitista ja järkyttävää sanoa ääneen, mutta en osannut tuntea mitään. Se on niin kaukana, eikä siinä tällä kertaa ollut tutun tutun tuttuja osallisena. Väkeä on kuollut aivan yhtä paljon ellei jopa enemmänkin, kuin tsunamissa. Ja ihmisiä on edelleen loukkaantuneena satoja tuhansia. Sitä jotenkin vaan turtuu, eikä halua edes ymmärtää ja ajatella.

    Kuinka pinnallinen ihminen voi ja saa olla, kun elämä pyörii oman navan ympärillä. Hävettää... Viikosta toiseen, aamusta toiseen seisoo vaa'alla ja surkuttelee läskejään. Onpahan ollut mitä syödä, ei ole tarvinnut nähdä nälkää ja saa olla lämpimässä kodissa paksun peiton alla. Ja puhun siis itsestäni, en sinusta. :)

    Minua eilen yksi työkaveri, jota en ole hetkeen nähnyt, sanoi "niin pikkuiseksi ja hoikaksi" ja toiset yhtyivät kuoroon. Itse näen vaan ne ylimääräiset makkarat vatsassa ja jenkkakahvat ja paksut reidet ja allit käsivarsissa ja ja ja... Välillä mietityttää mitä se peili näyttää omille silmille. Välillä samankin päivän aikana se saattaa näyttää aivan eri kuvaa. Olenhan nähnyt aikoinaan itsessäni 10 kg kevyempänä paljonkin ylimääräistä ja hirvittää ajatellakin kuinka laiha olen silloin ollut.

    VastaaPoista
  2. Omasta mielestäni ihmisen ei ole tarkoituskaan pystyä päivästä toiseen suremaan kaikkea pahuutta maailmassa. Mielettömäksihän sellaisessa tulisi, tässä vinksinvonksin-maailmassa.

    Olen myös sitä mieltä, että silmät kutistuvat laihtumisen myötä. Muutoin ei ole järkevästi selitettävissä, miten seitsemän laihdutetun kilon jälkeen näkee itsensä ihan samanlaisena kuin puoli vuotta sitten.

    VastaaPoista