Kiitos

Me suomalaiset olemme siitä jännittävää kansaa, että me emme kiitä tai kehu. Hyvin tehdyn työn palkkio on hiljaisuus. Virheistä sen sijaan saa ihan varmasti haukut.

Tuumiskelin tätä asiaa erään tuttavani kanssa pitkällä automatkalla. Olemme myös siitä nastaa sakkia, että jos joku tietää olevansa hyvä, taitava ja lahjakas, niin sus siunatkoon, mikä kuspää. On vähintäänkin oikeutettua puhua kyseisestä ihmisestä selän takana niin paljon kuin ikinä äänihuulet kestävät, että huhhuh mikä ääliö.

Vahvaa itsetuntoa ja -luottamusta ei saa ilmaiseksi. Olen viimeisen puolen vuoden aikana mennyt kuin höyryjuna tai jäänmurtaja elämän jokaisella alueella, eikä saavutuksistani vähäisin ole huomattava painonpudotus. Siihen on kuitenkin tarvittu roppakaupalla itseluottamusta ja itsepäisyyttä. Tämän merkinnän haluankin omistaa taustatekijöille, joita ilman en voisi ajatellakaan olevani nyt tässä.

Annapurna esittää: KIITOS OLKOHON!

-Peruskoulun koulukiusaajat - Te piruparat, jotka pahalta ololtanne ette muuta tekemistä keksineet, kuin hiljaisten, ulkoisesti ja henkisesti muottiin sopimattomien lapsien jatkuva nälviminen, ilkkuminen, perään huutelu ja henkilöön menevien solvausten väsymätön mutta ah-niin-laimea-kehittely. (Vai onko teistä erityisen mielikuvituksekasta saati osuvaa huutaa pitkätukkaiselle tytölle, että vitun hippi, oliks Woodstockissa?)

Kiitos siitä, että ette ikinä päästäneet minua viileisiin jengeihinne polttamaan tupakkaa opettajalta piilossa aidan taakse tai juomaan R-kioskilta varastettua kaljaa.

-Peruskoulun opettajat - Te, jotka suljitte silmänne kaikelta, ja parhaimmillanne jopa lähditte juttuun mukaan. Te, jotka ette edes yrittäneet kuulla tarinan kahta puolta, vaan jotka pelkurimaisesti väistelitte vastuutanne, ja näin osoititte pelkäävänne kymmenvuotiasta luokan pikku tyrannia. Erityisesti lämmöllä muistelen sitä mieshenkilöä, joka jakoi meille t-paidat erään kampanjan merkeissä, katsoi minuun ja sanoi kuin itsekseen, että "sinä oot varmaan kokoa L."

-Peruskoulun liikunnanopettajat - Teidät lasken aivan omaksi ryhmäksenne. Telinevoimistelu(un pakottaminen), hiihto(on pakottaminen), uinti (vaikka sanoin, että on menkat). Erityisen kiitollinen olen hiihtokilpailuista ja niistä tilanteista, kun open pikku lellikkit saivat valita joukkueet pallopeleissä. Ensin valittiin bestikset ja nopeimmat juoksijat. Oletteko itse joutuneet koskaan seisomaan viimeisenä valittavana? Vai jouduitteko seisomaan liikaa? Toivottavasti nukutte yönne hyvin.

-Kaikki ne ihmiset, jotka lähinnä pyörittelivät päätään kun kerroin elämäntaparemonttiin ryhtimisestä. Mitä enemmän te muljauttelitte silmiänne, sitä varmempi minä olin pystyväni tähän.

-Eräs entinen työpaikkani - Voitte vain kuvitella.

-Lukuisat miehet, varsinkin se yksi mies, joka loppukesästä otti asiakseen kertoa, kuinka minun "perse on levinnyt aika reippaaseen tahtiin siitä lähtien kun tavattiin ensimmäisen kerran. Kyllä sä tiedät että se on totta!"

Vielä kerran yhteinen kiitos teille kaikille. Ilman teidän elämänmittaista läsnäoloanne minusta ei olisi kasvanut näin määrätietoista ja tarpeen tullen itsepäistä nuorta naista.

Toivottavasti teillä kaikilla menee oikein hyvin valitsemillanne teillä.

-Annapurna

P.s. Oli minulla peruskoulussa muutama opettaja, jotka ansaitsisivat aivan erillisen kunniamaininnan loistavasta työstään. Muutamalla timantilla yleisen kuran seassa on kauaskantoinen merkitys oppilaan elämään. Ajatella, jos kaikki opettajat olisivat niin omistautuneita työlleen. Miten monelta itketyltä yöltä ja murskatulta itsetunnolta oltaisiin vältytty.