maanantai 22. helmikuuta 2010

Pari turhautunutta sanaa

Olipas muuten jokseenkin sieluntuskaa aiheuttava kokemus lukea laihdutuskeskusteluja ja juttua ihmedieeteistä alan foorumeilta. Voi pyhä yksinkertaisuus, jos tilanne on tämä: "Auttakaa! Oon tämmösellä dieetillä että syön päivässä purkillisen ananasta ja näkkileipäpalasen, käyn viidesti viikossa salilla ja kolmesti spinningissä, olen tosi väsynyt ja ahdistunut, minua huimaa jatkuvasti, mutta paino ei vain putoa! Auta, Dr. Phil!"

Piti lopettaa lukeminen kesken.

Mitenhän sen sanoisi.

Jos olet lähtökohdin sairaalloisen anorektinen, tai jos kun syöt, syöt aina viisi kiloa kerrallaan, seuraava ei koske sinua. Muussa tapauksessa, tämä on kaikille:

Terveellinen ruoka ei lihota! Ruokailutottumuksissamme on aivan järjettömiä paradokseja. Juodaan esimerkiksi rasvatonta maitoa lihomisen välttämiseksi, mutta kuitenkin kaupan jonossa heitetään viimeisten houkutusten hyllyltä suklaapatukka ostosten (jotka koostuvat lähinnä paahtoleivästä ja pikanuudeleista) sekaan - kun tekee mieli jotain pientä makeaa!

HÖH!

4 kommenttia:

  1. Amen. Mäkin jossain vaiheessa cruisailin noilla fordeilla, mutta sitten hitsasi kiinni.
    Itselläni sinällänsä lohdulinen tilanne etten (ENÄÄ!) jaksa vänistä painon tippumisesta. Ihan riittää että katsoo jääkaappiin niin selviää miksi paino ei katoa :D

    VastaaPoista
  2. Itse olen kaupassa töissä ja välillä kyllä huvittaa, kun rouvat tulee kassalle superkalliiden laihdutusvalmisteiden kanssa ja sitten samassa kasassa on suklaapatukoita..

    VastaaPoista
  3. Joooo. Niinpä. Molempiin kommentteihin. Ja itsehän tässä vetelen sipsipussin jämiä samalla. Ei oo helppoa :D

    VastaaPoista
  4. Olet oikeassa. On avautunut projektin aikana kovasti silmät. Mää syön lähinnä sitä, mitä tekee mieli ja mikä tuntuu hyvältä elimistössä. Mutta kohtuudella! Olo on virkku, ja painoaki alhaalla 15 kiloa. :)

    VastaaPoista