perjantai 25. syyskuuta 2009

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Otteita eilisestä:

Aamu - Oi, miten ihana olo! Aurinko paistaa verhojen välistä, ulkona on pirteä, kirpeä syysilma. Vapaapäivä, ja paljon tekemistä, järjestelyä, kivoja työhommia, voisi käydä lenkillä ja joogata ja ja ja ja vaakakin näytti niin ihanaa lukemaa että olin hajottaa koko hökötyksen ilon hypähdyksilläni. WHAT A WONDERFUL WORLD!

Iltapäivä - Noh, näihin työhommiin meni vähän suunniteltua enemmän aikaa, kun jäin suustani kiinni virtuaalisissa viestimissä. Vaan ei se mitään, lähdenpä nyt kaupungille toimittamaan pari paperia paikasta a paikkaan b. Mp3-soittimessa soi hyväntuulinen musiikki, ja hymyilen vastaantulijoille, askelteni tuntuessa keveiltä ja koko maailman kietoutuessa ympärilleni uskollisen ystävän halauksen tavoin. Ja mikäs tien toisella puolella menee, ellei vanha ystävä! Nytpä, nytpä! Kaupan kautta levy suklaata (jotain hyvää mutta ei sitä epäterveellisintä, uusi elämä, katsos, hih) ja minun luokseni teetä juomaan ja kuulumisia vaihtamaan. Pala suklaata, toinen, kolmas, ei ole koskaan tuhonnut kenenkään laihdutusmissiota.

Alkuilta - Treffit kaupungilla siskon ja kaverin kanssa, eiköhän mennä pitkästä aikaa siihen kivaan kuppilaan vetämään ämpärilliset ranskajalaisia. Joo, tottakai! (Mutta tiedän ottavani niitä tosi vähän, keskityn salakavalasti puhumaan samalla kun muut syövät. Kun ostetaan yhteinen kori, jakautuvat läskitkin kivasti kolmen jumalattaren kesken.) Aijaa, sinä ostitkin oman korin? No ei siinä. Oho, vaan kuinkas maistuukaan yhtäkkiä rehellinen suola ja rasva näin mahtavalle... Jos vielä saisi ihan vähän lisää suolaa... Omani loppuivat, saanko ottaa pari sulta? Vielä yksi. Ja toinen. Ja...

Ilta - SAATANAN LÄSKILORTTI AAAAAAAAAAAAAAANGST!!!!!!!!!!!!

Hetkeä myöhemmin - Tempaisenpa vielä illan päälle sen pilatesjooga-dvd:n, niin ehkä voin katsoa itseäni silmiin. Vaan jopa vipattavat lihakset, paljon... enemmän... kuin... viime... kkerrrrallaaahhh... Eiiisss TEE KUULE IHA KESKENÄS NE SOTURI YKKÖSET!

Lopputulos - Ahh, tulipa hyvä olo, mieli ja oikeutus kaikelle aikaisemmalle. Ämpärillinen ranskalaisia vähän kolkuttelee takaraivossa, mutta... Elämä on elämistä varten? Kai? Ehehe?

-Annapurna

P.s. Käsi ylös, joka olisi viime toukokuussa uskonut löytävänsä minut eräänä perjantaina seitsemältä illalla potkunyrkkeilemästä? Veikkaustoimiston markkinat on nimittäin nyt. Vaan sen tein. Kova jätkä kun olen. UGH!

1 kommentti: