Sovitus

Tänää se tapahtui. Otin nimittäin ensimmäisen uhkarohkean hypyn tuntemattomaan, ja sukelsin varaston loputtomaan taikamaailmaan. Jokin osa minusta toivoi, että vanha palvelija olisi hukkunut jossain kahden muuton, sadan kilometrin ja kymmenen kilon välillä, tai vähintäänkin palanut tuhkaksi. Vaan ei, sieltä se löytyi, päälimmäisenä mustassa jätesäkissä - Minne se muuten on välittömässä vaarassa joutua takaisin, jos koko tämä vouhotus osoittautuu turhaksi. Eikä se muuten silloin löydy ollenkaan näin helposti, eikä varmasti yhtenä kappaleena.

Vaan nyt se on käsillä, totuuden hetki. Sovitan mekkoa ylleni ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Ja näin se käy:



EI HAHAHAHAHAHAHAHAHAHA antakaa mun kaikki kestää.

Onneksi on ihmistä siunattu yksinkertaisella mielenlaadulla ja leppoisalla suhtautumisella itseensä ja ympäristöön, nimittäin tuossa saattaisi jo olla masentumisen aihetta.

Että tällainen savotta on kyseessä. Aiheeseen liittyvä artikkeli iski silmään tänään laatulehdistön otsikoita selatessani. En olekaan syönyt aamupalaa ehkä yläasteen jälkeen - siis sen jälkeen, kun vanhemmat eivät enää tehneet sitä minulle.

Tänään pyhä tarkoitukseni oli nousta kuudelta, keittää spelttipuurot, mahdollisesti suorittaa muutamat aurinkotervehdykset venytysten lomassa, käydä pitkässä suihkussa ja tuijotella aamua teekupposen kanssa.

Sen sijaan torkutin herätyskelloa tyytyväisenä puoli kahdeksaan asti, jonka jälkeen alkoikin jo olla pikku pakko lähtä oppimaan taas paljon kaikkea hyödyllistä.

Että ehkä huomenna sitten.

Tai ylihuomenna.

Mutta ha! Tänään sain jo kieltäytyä alkoholista, eikä lakon julistamisesta ollut kulunut kahtakymmentäneljää tuntia.

No pain, no gain... I guess...

-Annapurna