Fail nro. 1

No sehän meni hyvin.

Projekti oli ehtinyt olla olemassa, mitä, kolme päivää, kun löysin itseni vetämästä pizzaa naamaan.

Toisaalta, olin sitä ennen ollut mukana muuttamassa Kemin sarjakuvakeskuksen varastoa suunnilleen seitsemän tuntia vesisateessa (+100 säälipistettä), joten ehkä se oli oikeutettua?

Sitäpaitsi luin jostain, että pysävään elämäntaparemonttiin ryhdyttäessä täytyy aloittaa siten, että aluksi ei koe luopuvansa juuri mistään. Niin ehkä tämä on nyt sitten juuri sitä, pehmeää laskua?

Olen miettinyt omia syitäni ja motiiveja laihduttamiseen. Ennen kaikkea haluan korostaa terveyden ensiarvoisuutta - hirveästi pitäisi nykyään olla laiha vain laihuuden itsensä vuoksi, mutta käyttääkseni vanhan liikunnanopettajani ilmaisua: "Miettikääpä tytöt vaikkapa autoja: Onko järkeä olla ulkoapäin kiiltävä, vimpan päälle laite, kun itse kone on ihan romuna?" Silloin se ärsytti, mutta nyttemin ymmärrän.

Jossain vaiheessa tulee varmasti vastaan tätä "no ethän sinä nyt edes ole lihava"-päänkallistelua, mikä on totta sinänsä, mutta itsehän me kaikki rekkaamme ajamme. Vaikka miten ei haluaisi taipua muotiteollisuuden muottiin, jokainen ei-läpipasko nainen tietää sovituskopin olevan toisinan vähintäänkin harjoittelutila itkupotkunyrkkeilylle.

Sitäpaitsi itsestään huolehtimisen aloittaminen ei varmasti ainakaan helpotu, mitä vanhemmaksi tulee. Ei ainakaan omalla kohdallani. Oma isoäitini on 94-vuotias. Voisin melkeinpä veikata, ettei sellaista ikää saavuteta käyttämällä nuoruusikää ryyppäämällä jatkuvasti yli riskirajojen, vetämällä päälle majoneesituplajuustokänkyt ja krapulassa vielä sipsipussit dippeineen. Puuttumatta tässä siihen, haluanko ylipäätään tuollaisiin lukuihin elämässäni yltää, olen huolissani terveydestäni. En nyt, mutta mitenpä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Kolmenkymmenen? Minä haluan kaikin tavoin nauttia elämästäni, varsinkin jos täällä todellakin kerran vain viihdytään. En halua turhaan rajoittaa tai kieltää itseltäni mitään, mutta onko parempi aloittaa muutos nyt, kuin vasta ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen?

Menipä vakavaksi. Itkupotkunyrkkeilystä puheenollen, huomenna on ensimmäinen kuntopotkunyrkkeilytunti. Saa nähdä, tuleeko tyttö jalat edellä kotiin.

Tästä(kö) se (nyt sitten) lähtee (?)

-Annapurna