Remonttia kerrakseen

Tänään ulotin elämääni koskevan remontin uudelle tasolle. Tiedättehän sen ilmiön, kun vuosien varrella kaappit ja laatikot ja varastot täyttyvät tavarasta - tavarasta, jota ei varsinaisesti tarvitse, mutta mitä ei voi poiskaan heittää esimerkiksi niihin liittyvien muistojen takia.

Tänään otin kaksi laatikkoa: Toinen roskia varten, toinen kirpputoritavaroita varten. Kiihdytin itseni vimmaiseen mielentilaan parhaaksi katsomallani tavalla, Rage against the machinea huudattamalla, päästin antimaterialistin valloilleen, ja annoin käden käydä.

Hetkessä olivat laatikot täynnä. Kaikkea ihan käsittämätöntä sälää sitä ihminen säilöökin kaappeihinsa. Erityisesti eräs kaappi, jota olen käyttänyt paniikkisiivoamishätäuloskäyntinä/poissa silmistä poissa mielestä-ovena Narniaan, ilahdutti minua vuosikausia vanhoilla tiliotteilla, kurssimonisteilla, mainosposteilla... (Anteeksi siellä Narniassa, kun olette joutuneet sietämään moskaani.)

Huomenna on edessä urakoista suurin: The Vaatekaappi.

Suosittelen tällaista urakkaa itse kullekin, on muuten ihmeellisen puhdistunut olo sielussa asti. Siihen päälle vielä kuntopotkunyrkkeilytunti ja hyvät pöperöt naamaan pisteeksi i:n päälle, niin mahtaako tästä olo paljon parantua?

Kävin tänään tuhlaamassa puoli omaisuutta terveelliseen sälään, kuiten quinoa-speltti-couscousiin ja auringonkukansiemeniin.

Mutta eräs tapahtuma oli silti yli muiden.

Otin käyttöön elämäni ensimmäisen henkilövaa'an. Punnitsin itseni aamulla, ja olin oikeastaan varsin tyytyväinen sen osoittamiin lukemiin, joita merkittäköön tässä yhteydessä luvulla x. Vastaisuudessa tulen puhumaan painoni kehityksestä termein x+/-600kg.

Ja sitten voimme kaikki huokaista ihastuksesta toukokuussa, kun mekko solahtaa päälle kuin keväinen puro läpi mättäiden.

Olen muuten aika väsynyt. Onneksi peitän sen hyvin.

-Annapurna

P.s. Inspiroivaa luettavaa tässä merkinnässä käsittelemästäni aiheesta löytyy, jahka klikkaa hiirellä tästä sanasta.