torstai 28. tammikuuta 2010

Nyt ette jätkät usko!

Notta Jösses! Lokakuun merkinnässäni hötkyilin ja tuuletin ja fiilistelin punaisia "sitten joskus"-pillifarkkuja, jotka mahtuivat päälle. Tuon sykähdyttävän tapauksen jälkeen ko. farkut ovat näkyneet päälläni satunnaisesti, mutta viime aikoina ne ovat unohtuneet kaapin perälle muiden pukineiden tieltä.

Tänään kiskaisin nämä tunteita herättävät pöksyt ylleni "pitkästä aikaa", ja mitäs mitäs!


Mamma mia!

Viimeksi olivat niin tiukat, että saumoja pakotti. Tokihan farkut venyvät, mutta kaapissa? Yleensä vaatteilla on käsittääkseni ollut päinvastainen taipumus, kun ne ovat pitkään kaapin perukoilla...

Mutta löytyyhän tälle selityskin, nimittäin tänään tapahtui se ihme, että vaaka pyörähti sille lukemalle, johon saapuessani lupasin itselleni varata kampaamoajan. Ihan kuin minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa miettiä, mutta nyt iski se perinteinen kampaamoon liittyvä rimakauhu: Minne, ja minkälaista?

Sovituspäivä lähestyy. Niitäpä ei olekaan ollut joulukuun jälkeen, jolloin oli tasan kaksi kiloa enemmän elonpainoa. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan, mitä mekolla on kerrottavaa.

Kaikenkaikkiaan tänä päivänä syyskuun alusta lukien painoa on pudonnut sataa grammaa vaille seitsemän kiloa. Se alkaa olla jo aika paljon. Toiset ne tieten tahtoen näkevät nälkää, tämä muija se vaan mättää sapuskata naamaan ja kilot ne vain laulelevat mennessään. Juhlistin tänään uusille lukemille siirtymistä salmiakkipätkiksellä ja kahdella munavoidellulla karjalanpiirakalla. Ei ollut hyvä idea, paha olohan siitä tuli.

Mutta hyvää oli, siitä ei pääse mihinkään.

-Annapurna

7 kommenttia:

  1. Heti kun näin sanat "munavoidellulla karjanlanpiirakalla" mulle iski karmea nälkä :D Onnea liian suurten housujen johdosta! :)

    VastaaPoista
  2. Ennen tuli kyllä munavoihommia vedeltyä ihan työkseen. Kerran jopa meinasin polttaa vuokraneliöt poroksi, kun himo iski yölliseen aikaan.

    Kiitos osanotosta! :)

    VastaaPoista
  3. Kauhean määrän olet onnistunut pudottamaan painoa! Minä junnaan koko ajan lähellä tavoitepainoani, mutta sen alle ei mene millään. Järkkyä! Ilmeisesti lihakset lisääntyy sitä mukaa, kun läskikerros pikkuhiljaa pienee.

    VastaaPoista
  4. Niinhän tuo vissiin meinaa olla, että mitä lähemmäs ihanne/tavoitepainoa mennään, sitä tiukemmassa nuo kilot ovat. Onneksi "tärkeintä ei ole paino vain vaatteiden sopivuus ja hyvä olo" bla bla bla yms yms yms propagandaa.

    VastaaPoista
  5. Heis! Löysin blogisi jo joskus syksyllä Kiloklubin kautta ja olen seuraillut siitä asti. Sinulla on ihana tyyli kirjoittaa, naurulta ei ole säästytty! Olet kiteyttänyt joitakin laihdutusfiiliksiä (no, KK:han on elämäntaparemontti) niin osuvasti, että olen vain ihmetellyt, miten joku voi kirjoittaa niin hyvin juuri siitä, miltä itsestä on välillä tuntunut.

    Terkuin Hiramunda / Kiloklubin K.G.,
    -12,5kg ja L/42 --> 36-38/S

    Ps. Onnittelut ahkeroinnin suomasta palkinnosta! :) Eiköhän mekkokin voi melkoisen hyvin!

    VastaaPoista
  6. Mycket bra, upea saavutus!!! Uteliaana ihmisenä esitän "toivepostauksen": jos joskus jaksat niin kirjoittaisit esimerkkinä meille lukijoille "keskivertopäivän" ruokapäiväkirjan.
    Eli vähän osviittaa siitä, mitä (ja kuinka usein) pitäisi syödä, jotta pääsisi edes murto-osan lähemmäksi yhtä hyviä tuloksia!!

    VastaaPoista
  7. Kiitän ja kumarran onnitteluista ja palautteesta ja kaikesta ihanasta, oijoi. Ja Hiramundalle hurraa-huudot saavutuksista!

    Olen taas (ylläri) reissussa, ja tänään kirjoittamastani myllerryksestä johtuen pieninä palasina ovat vähähiilihydraattiset leipäni maailmalla, mutta nyt otan (oikeasti) asiakseni pitää vähän aikaa ruokapäiväkirjaa, jonka raportoin tänne, jahka päiväkirjassa alkaa olla sisältöä.

    VastaaPoista