Great success!

Enpä olisi viime keväänä ikinä uskonut tekeväni näin. Suunnittelen vinkkilistaa elämäntapamuutoksesta kertovaan blogiini, että mitä kannattaa tehdä ja pitää mielessä, että keho ja mieli voivat hyvin, ja sivussa karisee kilo jos toinenkin. Ja nyt on kyseessä vieläpä lauantaipäivä, kello on yksi, ja olen ollut treeneissä, käynyt kaupassa, ja ruoka odottaa syöjäänsä.

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Eilen palautteessa pyydettiin kertomaan, mitä minä itse asiassa syön. Sen inspiroimana aloin ajatella koko hommaa laajemminkin, eli mitä minä itse asiassa olen tässä neljän ja puolen kuukauden aikana tehnyt. Äkkiseltään en osaa tuohon vastata. Siispä kokoan hoksaamisiani osuudessa nimeltään

Annapurna-täti tarjoaa: Miten hitossa se tehdään?!

1. Mieli

Tämä on ehdottomasti tärkein, joten nostin sen kärkeen. Muistelin eilen illalla, miten viime talvena kääntyilin peilin edessä alusvaatteisillani tarkastelemassa juhlien vietettyjen öiden tulosta. Kaikki tapahtui jotenkin niin äkkiä. Ensin sitä oli 56-kiloinen lukiotyttö, ja yhtäkkiä (=melkein kolmen vuoden jälkeen) silloiset hameet piti nostaa kainaloihin asti, jos niiden halusi mahtuvan. Hankin epätoivon vimmalla kaiken maailman ylihintaisia sali/kuntokeskuskortteja, ja lähdin hirveällä uholla treenailemaan. Monta kertaa viikossa, joinain päivinä kaksikin kertaa. Vähensin syömistä, varsinkin juhlapäivien (=viikonloppujen) aikaan, kun tiesi yöllä pizzareissun olevan edessä. Kahdessa viikossa innostus lopahti, olin väsynyt, innoton ja köyhempi. Muistan kirjaimellisesti itkeneeni heikkoina hetkinä sitä, miten en vain saa itsestäni otetta. En jaksa edes yrittää, "kun en kuitenkaan ikinä laihdu." Lisäksi olin niin täynnä kaiken maailman hemmetin reisi-vatsa-pakara-jumppia, joissa olin ravannut vaihtelevalla innostuksella yläasteelta asti, että tunnit kuluivat lähinnä kellon hidasta tikitystä tuijotellessa.

Sitten eräänä alkusyksyisenä päivänä minä olin henkisesti valmis täyskäännökseen. Alusta asti oli sellainen olo, että nyt se tapahtuu. Nyt minä onnistun tässä. Edellisistä yrityksistä viisastuneena ymmärsin nyt antaa kaikelle aikaa. Tätä mietin varsinkin, kun katsoin sunnuntaina Suurimman pudottajan ensimmäisen jakson. Ihmiset olivat kamalan pettyneitä, kun ensimmäisen viikon aikana oli pudonnut "vain" kolme kiloa. Mitä ihmettä! Olet ollut läski koko elämäsi! Mihin ihmeeseen se on nyt yhtäkkiä kiire? Mieluummin rauhalliseen tahtiin kymmenen kiloa vuodessa, joka muuten on jo tosi hyvin, kuin vuodessa ei mitään kehitystä. Saati päinvastoin.

Joka tapauksessa, kuten sanottua. Jos sielu ja keho ovat muutosta vastaan, liikunta on hirveää tuskaa ja porkkana maistuu kauhealle, ei aika ole kypsä. Tästä päästäänkin seuraavaan etappiin, joka on...

2. Totuttelu

Keho vastustaa muutosta. On selvää, että totutusta - asiassa kuin asiassa - on vaikea opetella ulos. Tiedättekö esimerkiksi, kun pitkä ihmissuhde päättyy, ja joutuu opettelemaan taas nukkumaan yksin? Vaikeaahan se on. Kun on aikansa nauttinut vapaasta tuulesta tukassaan, onkin päinvastoin yhtäkkiä vaikea jakaa patja kuorsaavan, hikoilevan, peittoa pöllivän ja alaa valtaavan karvakasan kanssa.

Sama pätee elämäntaparemontissa. Armeliainta on antaa keholle aikaa makustella uusia asioita. Hyvä nyrkkisääntö on, että täytyy aluksi tuntua siltä, ettei luovu oikeastaan mistään. Nykyään kun minulta kysytään, miten olen karistanut menneet viisi kiloa, en osaa suoraan vastata mitään. Olen edennyt niin rauhalliseen tahtiin, pikkuhiljaa, että kaikki on tullut kuin itsestään.

Saat edelleen ostaa suklaata, osta vain tällä kertaa tummaa suklaata ja ehkä jopa pienempi levy. Siirry asteittain vähän tummempaan, kun makunystyrät tottuvat eroon äkkimakeasta. Ajan kuluessa ala kuulostella, haluatko itse asiassa edes ostaa suklaata, vai riittäisikö iltamussutukseksi porkkanat ja tomaatti? Itselläni tämä on tapahtunu todella, todella hitaasti. Vasta nyt tuntuu, että pystyn vilpittömästi nauttimaan luomuporkkanan makeasta mausta, jopa niin paljon, että käyn nappaamassa toisenkin. Sen sijaan tavallista suklaata ei pysty enää vetelemään entisellä intohimolla.

Liikunnan kanssa sama homma. Tällä kertaa aloitin ilmoittautumalla potkunyrkkeilyn peruskurssille, jossa treenejä oli kahdesti viikossa, enkä aina ehtinyt käydä kuin toisissa. Sen lisäksi saatoin käydä pitkällä lenkillä (entinen inhokkini!) ja sijoitin muutaman hyvään jooga/pilates-dvd-levyyn. Lukion kolmannella luokalla kärsin akuutista ylikunnosta, ja voin kertoa, ettei ollut paljon hurraamista, kun leposyke oli 120. Tämä vain siksi, että lähdin liikkeelle liian suurin panoksin. Pohjakunnon rakentamiselle täytyy antaa aikaa.

3. Keittiön a-b-c

Kokkaamisesta on tullut minulle rakas harrastus. Ennen ei muka ollut aikaa, vaan nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ei ollut aikaa miltä? Facebookissa istumiselta? Tämä on ainoastaan omakohtainen kokemukseni, mutta aika taitaa olla vain järjestelykysymys.

Keittiössä on hyvä olla aina käsillä tiettyjä raaka-aineita, joista saa pyöräytettyä joko nopean välipalan pahimpaan nälkään, tai jopa kelvollisen lämpimän ruoan, jos ulkona vallitsee yli kuudenkymmenen asteen ero kesäisen Italian-matkan lämpötiloihin. Olen pyrkinyt siihen, että minun keittiöstäni löyty aina

-Tuoreita vihanneksia, ennen kaikkea porkkanaa, tomaattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja avokadoa. Kaksi ensimmäistä toimivat loistavina välipaloina, parsakaali ja kesäkurpitsa ovat hienoja korvikkeita hiilihydraattipitoisille lisukkeille. Niistä lisää tuonnempana. Avokado on hieno tyyppi, kun sitä saa tungettua vähän vaikka ja minne.

-Pakastevihanneksia, -kasviksia ja -marjoja.

-Linssejä, quinoa-couscousta, täysjyväspelttipastaa (kun joskus vaan tekee niin paljon mieli pastaa).

-Siemeniä, pähkinöitä, kaakaonibsejä (+vaihtelevasti goji-marjoja ja maca-jauhetta.)
(Tähän väliin täytyy sanoa, että ei kannata liiaksi uskoa kaukomailta raahattujen tuotteiden ihmeitä tekevään vaikutukseen. Onhan meillä täällä suomessakin tyrnimarjoja, ja mustikoita metsät pullollaan. Älkää antako mainoksen huijata.)

-Kananmunia, (luomu) partasetäjogurttia, tofua

-Maustehyllyssä puhdistamaton merisuola (en voi ylistää tarpeeksi), mustapippuri, inkivääri, salvia, basilika, chili-rouhe ja soijakastike. Niillä pääsee jo pitkälle.

-Kookosöljyä

-Pakkasessa mahdollisimman puhtaassa muodossa olevaa lihaa. Unohtakaa hyvät ihmiset kauppojen valmiiksi marinoidut lihalöllöt, niissä piilee kiro.

-Täysjyväspelttipuuroa/jauhoja

-Kotimaista hunajaa

Onhan siinä jo melkoinen arsenaali, mutta kun varastot ovat kunnossa, saa nopeasti pyöräytettyä hyvän ja monipuolisen aterian nälkään kuin nälkään. Ikivanha mutta hyvä vinkki on valmistaa kerralla suuria annoksia ja tunkea pakkanen täyteen. Yksi omista lemppareistani on pinaatti-linssikeitto, johon heitän vielä perään itse maustamaani partasetäjogurttia ja kananmunan. Helppoa ja nopeaa. Toinen aina toimiva kaveri on fetajuusto-kidneypapu-salsakastike-herkkusieni-pakastevihannessotku. Kaikki ainekset vain kattilaan ja lämpyti lämpyti. Se on siinä!

Mainitsin aiemmin kesäkurpitsan ja parsakaalin (ja lisään siihen nyt kukkakaalin) korvikkeina hiilihydraattipitoisille lisukkeille. Opin jostain mahtavan reseptin, jolla saa korvattua pottumuussin. Se menee näin:

-Höyrytä parsakaali ja kukkakaali pehmeiksi.
-Survo haluamallasi tavalla, sauvasekoittimella tai pottunuijalla.
-Heitä perään suolaa ja kookosöljyä. Survo vähän lisää.
-Valmis!

Siihen sitten lisukkeeksi mitä ikinä haluaa, itse vetelin eilen kanaa, uunijuureksia (bataattia, naurista ja porkkanoita höyrytksen kautta uuniin, perään mausteita ja ruokakermaa) ja tuota. Hitto, että toimi!

Kesäkurpitsalla voi helposti huijata mieltään, kun ottaa kuorijan kauniiseen käteen, ja vetelee kesäkurpitsasta kauniita nauhoja. Menevät ihan täydestä kaikenlaisten kastikkeiden kanssa, joiden lisukkeena normaalisti tarjottaisiin pastaa.

4. Kuuntelemisen opettelu

Kuunteleminen on hieno taito. Ennen kaikkea on tärkeää kuunnella itseään ja antaa kehon päättää. Laiska keho on kuitenkin melkoinen juonittelija, joten täytyy erottaa toisistaan "väsymys" ja oikea väsymys. Toinen asia, missä keho on hyvä huijaamaan, on nälkä. Nälän pihtaaminen kostautuu suuremmilla annosmäärillä ja napostelulla. Jos on nälkä, syö kunnon ateria. Toisaalta opi kysymään itseltäsi, onko nälkä oikea, vai napostelun himo? Juo iso lasi vettä ja syö porkkana. Jos puolen tunnin päästä on vieläkin nälkä, syö.

Toisaalta joskus keho huutaa lisää. Silloin on hyvä yrittää ylittää itsensä. Ei tarvitse olla kyse maratonin juoksemisesta, itse saan uskomattoman boostin siitä, kun vaikka päätän treeneissä tehdä kaikki punnerrukset, enkä lötköile välissä. Tästä päästäänkin luontevasti siihen, että...

5. Nauti uudesta olostasi, jaksamisestasi ja tehdyn työn tuloksista

Loppusyksystä koin muutaman kerran päätä huimaavia kokemuksia potkunyrkkeilytreeneissä. Treenien loppupuolella mätimme säkkejä ohjeiden mukaan, ja kun vetäjä huusi: "Ottelutempo!" tuntui, kuin aivoissa olisi niksahtanut. Ottelutempo tarkoittaa sitä, että annamme säkille armotta kyytiä kuin tosipaikan tullen. Sain pintaan jotkut uskomattomat primitiiviset aggressiot, taistele tai kuole-asetuksen, potkin, hakkasin, hakkasin ja potkin, tukka valui märkänä silmille, kipua ei tuntunut, väsymystä ei ollut olemassakaan, ja sekin yksi helvetin sika silloin sata vuotta sitten, jumalauta mikä paskapää! Nyt muuten temppuilit väärän nartun kanssa!!!

Treenien jälkeen oli uskomattoman tyyni, suorastaan valaistunut olo. Eipä olisi tuollaista kokemusta tullut sohvalla popcornia syödessä.

Kunnon noustua askel tuntuu kevyemmältä, eikä kauppakassien kantaminen ole ollenkaan niin ärsyttävää. Keittiössä kaivan kattiloita alimmalta hyllyltä ilman, että kyykistyminen ottaa polviin, pohkeisiin ja aivoon. Jaksan hyppiä enemmän kuin ennen - odottakaapas vain, kesän festarit! Muutoinkin olo on kevyempi, kirkkaampi ja onnellisempi - ja tämä lisääntyy vain, mitä lähemmäs kevättä ja kesää mennään.

6. Ole luova ja rento, mutta tarkkana!

Yhdistele keittiössä uusia makuja. Ole kaupassa silmät auki, keksi aineksille uusia käyttötarkoituksia. Itse olen muutamana iltana tehnyt mahtavia... öö... smoothieita (?) joihin tulee banaani, avokado, mansikoita tai granaattiomena, turkin jogurttia, hunajaa ja siemeniä. Sauvasekoittimella sopivaksi mössöksi kaikki vaan, päälle ripaus maca-jauhetta ja kaakaonibsejä. Juuri sopiva iltapala, pitää kurinan pois aamuun asti.

Tutustu tuotteisiin ja niiden sisältämiin aineksiin. Tein eilen inventaariota jääkaapissa, ja järkytyksekseni huomasin ostaneeni taannoin vahingossa kevyt-mehusoppaa, joka sisälsi aspartaamia. Ei näin! Viemäriin ja äkkiä. Tuotesisältöjen kanssa on oltava tarkkana!

Lopeta järjetön itseltäsi asioiden kieltäminen, sen sijaan perustele itsellesi, miksi et halua syödä sokeria tai einesruokia. Itse olen huomannut kehittäväni itselleni jonkinlaista Kellopeli appelsiini-elokuvasta tuttua suhtautumista entistä intohimoani kohtaan - pelkkä ajatus hirveästä karkkimätöstä saa voimaan pahoin ja ihon kutisemaan.

Kaiken tämän jälkeen, ole kuitenkin itsellesi armelias. Jos tilanne niin vaatii, vetäise majoneesipizza naamaan kävellessäsi hoippuen kotia kohti puoli viideltä aamulla. Lepäile seuraava päivä, syö sipsiä jos siltä tuntuu, nuku. Retkahdus, pari tai kolme ei tuhoa mitään. Kun keskimääräisesti pitää huolen ravinnon laadusta ja liikkuu riittävästi, jää myös elämiselle tilaa. Itselläni iski vähän aikaa sitten illalla kauhea nälkä, enkä todellakaan jaksanut alkaa ruoanlaittohommiin. Siispä kipaisin lähimmältä grilliltä kunnon rasva-hiilaripommin, jonka nautin suurella ruokahalulla. Eikä ole harmittanut ihan pätkääkään.

Säilytä aina mielekkyys tekemisissäsi. Jätä välillä treenit väliin, mene kavereiden kanssa juoruamaan ja tuhoamaan iso kasa ranskalaisia.

"Ota rennosti, ja olet virtuoosi!"

-Annapurna