Rasvaisia juttuja

Tein eilen taas taustatyötä massiivista kouluprojektiani varten, jonka yhteydessä törmäsin tällaiseen. Kyseessä on siis Zeitgeist.fi-foorumilla käyty keskustelu rasvasta ja keinotekoisista lisäaineista ja ylipäätään tästä koko ilmiöstä, että viimeisten vuosikymmenten ajan viralliset tahot ovat suositelleet light-tuotteiden käyttämistä, ja yhtäkkiä käykin ilmi, ettei ns. terveystuotteilla olekaan tieteellisesti todistettavia vaikutuksia terveyden edistämisessä. Jopa päinvastoin. Ensimmäisestä postauksesta löytyy suomennos The New York Timesissä julkaistusta jutusta, jonka voi halutessaan lukea alkuperäisessä muodossaan täältä. Tämäkin juttu on julkaistu vuonna 2002, eli ei ole kyse ihan uudesta huomiosta.

Mitä syvemmälle aiheeseen menee, sitä vähemmän voi välttyä valtaisalta turhautumiselta ja jopa vihan tunteelta. Voiton maksimisoimisella ja ihmisten terveydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ja valitettavasti tässä tilanteessa suuret tulot vetävät pitemmän korren. Ihmiset syövät "terveystuotteita" hienoista, kiiltävistä pakkauksista, joiden markkinointiin on laitettu hirveät summat rahaa ja työtunteja. Laihtumisen nimissä ihmiset uskovat mitä vain (katsoin tänä aamuna ostos tv:ltä mainosta mahanjytkyttimestä ja olin todella huolissani siitä, että tätäkin tuotetta oikeasti myydään!), sitten syödään light-levitettä, joka todellisuudessa pitää sisällään lähinnä sokeria ja eri E-yhdistelmiä, ja väestön ikääntyessä lääkärijonot kasvavat, elintasosairauksia hoitaviin lääkkeisiin upotetaan käsittämättömät määrät rahaa, ja piiri pieni pyörii.

Huomasin eilen viimeistään tämän elämäntaparemonttiprojektin karanneen käsistä. Kyseessä ei ole enää vain johonkin hemmetin mekkoon mahtuminen. Luin eilen vähän faktaa sokereista ja siitä, mitä ne meidän elimistöissämme touhuavat. Mitä enemmän tiedän asioita kiiltävien pakkausten takaa, sitä vähemmän haluan niihin koskea. Tämä toimii paljon paremmin kuin mikään pakotettu karkkilakko ikinä. Niinpä päätin aloittaa aluksi viikon mittaisen kokeilun, jossa yritän parhaani mukaan vältellä sokeria. Hyvä on, melkein kaikessa on sokeria, mutta yritän kiertää kaikista selvimmät tapaukset. Minä haluan olla terve ja hyvinvoiva vielä pitkän ajan kuluttua. Jos siinä sivussa karisee pari kiloa, hyvä niin.

Jussi Riekki on perehtynyt näihin asioihin jo vähän pidemmän aikaa. Oikeastaan häntä minun kuuluu kiittää koko "heräämisestä". Hänen blogiinsa suosittelen tutustumaan, jos oma hyvinvointi kiinnostaa.

Ja loppuun vielä antikliimaksi: kun kaikki tämä vaatii niin paljon käsittämistä ja jäsentämistä. Ei kuitenkaan haluaisi sokeasti uskoa mihinkään, ja maallikkona on vaikea erottaa tieteellisiä tutkimuksia "tieteellisistä" tutkimuksista. Oma ymmärrykseni on kuitenkin hyvin rajallinen, ja perustuu ennen kaikkea vanhaan kunnon mutuun. Joka tapauksessa olen hylännyt kevytmaidon turhakkeena, ja tälläkin hetkellä juon surutta täysmaitoa. Apua, siinä on sentään kokonaista 3,5% rasvaa! Mitenhän on, näenkö huomisen?! Hieno blogimerkintä aiheeseen liittyen löytyy tästä. Kirjoittajaansa, Christer Sundqvist Paraista siteeraten:

"Nahkurin orsilla tavataan Kansanterveyslaitos! Jos käy niin, että rasvanpitävästi pystytään osoittamaan, että vähärasvaisen maidon juontiin yllyttäminen kurjisti kansanterveyttämme, sitten tiedätte kuka heittäytyy tosi hankalaksi!"

I rest my case.

-Annapurna

P.s. Luin tarkemmin yllä siteeraamaani Veteraaniurheilija-blogia. Ei voi kuin hattua nostaa, melkoisen työn on herra tehnyt. Sinne vain penkomaan, oma vapaapäiväni hujahti ihan hetkessä lukiessa, nuuhkiessa ja ihmetellessä.