Haamuläskiällötys

Olen viime päivinä vähän nikotellut sitä, miten tuli mäskättyä jouluna. On ollut ihan valtava ja pursuileva olo. Eilen illalla tuntui ällöttävältä laittaa nukkumaan kyljellään, kun tuntui, että voisin kaapata mahani kainalooni.

Jossain vaiheessa koin kuitenkin ihmeen, kun halusin maksimoida kurjuuden vyötärön läskimakkaraa puristamalla - entinen lempiharrastukseni. Ja mitä ihmettä! Tyhjää haroivat sormet. Tämä hämmensi suuresti, sillä kolme sekuntia sitten kuulin läskien litisevät toisiaan vasten. Ja nyt siinä ei ole mitään.

Ihmiset, joilta on amputoitu raajoja, kertovat särystä kohdassa, jossa ei enää kuuluisi särkyä olla, eli ns. haamusärystä. Onko tässä siis kyse menneiden läskien kummittelusta?

Ajatus hämmensi minua vielä aamun tultua, joten uskaltauduin vaa'alle. Silmät kiinni. Oma arvioni oli, että joulun aikana olisi tullut kahdesta kolmeen kiloa.

Avaan silmäni.

Tismalleen samat luvut, kuin aatonaattona.

Nyt istun tässä aivan pökertyneenä. Toisaalta helpottuneena, onnellisena ja tyytyväisenä. Yksi ilta jo mielessäni itkeskelin projektin epäonnistumista, kun jouluna muka lihoin takaisin vanhoihin mittoihin. Että en ikinä ehdi mahtua siihen kirottuun mekkoon 26.5. mennessä. Harkitsin mekon köyttämistä uuden vuoden rakettiin, ja tänne kirjoittaisin että "hyvät naiset ja herrat, sattui sellainen pikkupikku vahinko..."

Mutta ajatelkaa nyt, miten siistiä! Söin jouluna niin paljon kaikkea mahdollista mitä ikinä vain mieli teki, ja vaikkei mieli tehnytkään, ja ihan koko ajan, yötäpäivää, tempaisin parit tukevat kännit, joiden jälkeen piti hoippua grillin kautta kotiin. Ja aamulla sai dipata jämäsipsejä jämädippeihin siten, ettei koko sipsiä näkynyt sieltä mäskin alta. Ja sitten vain palaan siihen, mihin jäin. Jatkan spelttipuuron keittelyä ja nyrkkeilysäkkien kurittamista. HIIT meni tänä aamuna jo maanantaita kevyemmin.

Se täytyy muuten sanoa, että kun olen näinä parina viikkona mättänyt enemmän valkoista sokeria, venhäjauhoja ja suolaa kuin koko syksyn aikana, niin on alkanut paikat kutista. Koko ajan kutisee joku paikka, varsinkin tuolta vyötärön seudulta. Sisko valitteli samaa. Lisäksi on jotenkin utuinen olo päässä, ei oikein ajatus kulje (senkään vertaa). Täytyypä tarkkailla mitä tapahtuu, kun konvehdit jäävät pois ruokavaliosta.

Hoksasin vasta äsken, että tänäänhän se on se päivä, kun joulukuusi viedään pois, pois, pois. Onneksi hoksasin asian kotona enkä kaupan ovella. Olin suunnitellut meneväni potkimaan tänään, mutta kun asiat saivat tällaisen kertakaikkisen valitettavan käänteen, ja kun on kämppäkin siistinä ja jääkaappi pullollaan ruokaa, jää minulle raskaaksi taakaksi tänään vain löhöillä, lukea, ehkä joogata välistä, ja ottaa ihan iisisti.

Ha ha! Laihduttaminen on ihanaa!

-Annapurna

P.s. Lehtimyyjä sai ennen joulua huijattua minut tilaamaan Fit-lehden, kun tilaajalahjaksi sai sellaisen piikkimaton, millainen pitää nyt olla, että on ajassa kiinni. Sitäpaitsi Fit - eli entistä Fitnessiä - tilasin joskus, ja se on mahdollisesti lempparini alan lehdistä. Ja oli halapaa kuin makkara. Odotan jo ihan tohkeissani luukun kolahtamista.