maanantai 4. tammikuuta 2010

Ja neljäntenä päivänä...

...hän nousi karkkipaperikääreiden, tyhjien grilliruokapakkausten ja kuiviin imettyjen viinitonkkien seasta, repäisi hapuilevin sormin päähänsä liimautuneen tonttulakin päästänsä, hieraisi suojalasien sangoista syntyneitä painaumia kasvoissaan, pesi sinipunan hampaistaan ja huuliltaan, ja tyhjensi kuntopyörän vaatteista ja asettui huojuen sen istuimelle.

Ja katso: voimaannuttava musiikki purkautui hänen korviinsa Joulupukin tuomista kuulokkeista. Kuntopyörä nitkahti liikkeelle. Basso meni luihin ja ytimiin. Veri purskahti liikkeelle suonissa.

Seitsemäntenä minuuttina hän kaatui sohvalle värisevänä, tutisevana, vinkuvana hikisenä sikana. Kuin varjo oli hän tuosta syksyisestä ilmestyksestä, joka suoritti aamuisen HIIT-treenin kolmeentoista minuuttiin asti samalla vaivalla kuin hän keitti aamuisen speltti-puuronsa. Nyt eivät kantaneet jalat, keuhkot kieltäytyivät hengittämästä.

Hän ei voinut kuin ihmetellä, kuinka nopeasti kaikki se tapahtui. Takana oli vain kolme viikkoa täydellistä laiminlyöntiä, ja seitsemän minuutin HIIT-treenin jälkeen reisilihakset kouristelivat kuin kuolemaa tehden.

Vaa'alla käyminen ja mekon sovittaminen saisivat jäädä väliin. Hän tiesi lannistuvansa lopputuloksesta. Eikä nyt ollut aikaa lannistumiselle. Viiden kuukauden kuluttua hänen olisi hinnalla millä hyvänsä mahduttava valmistujaismekkoonsa. Tai edes sen viereen.

Sisäinen samurai veti aseensa esiin. Avuksi hän kutsui madonreiän kautta itsensä 18-vuotiaana kamppailulajien harrastajana, joka hallitsi kaikki miekkatekniikat.



Oli aika nitistää läskit lohikäärmeet for once and for all. Oli aika toden teolla läpsiä läskiä.

-Annapurna

2 kommenttia:

  1. Itsehän raahauduin eilen pitkästä aikaa Hukkaan, ja menin tottakai (TOLLO) tanssitunnille jossa vedettiin Bollywoodtanssia Jay ho:n (pussycat dolls jeeah) tahtiin.

    Sen verran voin paljastaa että ei tullu etes hiki!
    .
    .
    .
    ja paljastukset jatkuu, oiskai siinä hiki tullu jos ei ois askeleissa menny sekasi toisen askeleen jälkeen :D Suurin osa tunnista kului nurkassa seisoskellessa sormi suussa että mitääääääääää??


    Ja jatketaan, tän päivän lehdessä oli tämmönen ruokakirja-arvostelu, sen perusteella vaikuttas ainaki mielenkiintoiselta opukselta: Maiju Lehmijoki-Gardner: Askeettien
    pidot. Uskonnot ja syömisen
    etiikka. Kirjapaja 2009

    VastaaPoista
  2. Hahahaha :D Se on loistokasta kun pyörii väkkäränä jalkoihinsa kompastellen ja ihmettelee että miksi kaikki tulee koko ajan meikää vastaan.

    Pitääpä tsekata tuo keittokirja. Ite ostin just tommoset Spelttiruokakirjan, jossa on eri aikojen reseptejä ja muutoinki hyödyllistä tietoa kasviölyistä, pähkinöistä ja yrteistä. Tänään menee testaukseen, tsaijjaijjai!

    VastaaPoista