Voihan Jeesus (vuodenaikaan sopivasti) että tuli muuten lunastettua kaikki lupaukset ja ahmittua kuin sika halki joulunpyhien. Kävin ehkä kahdesti kävelemässä, aina vain palatakseni sohvalle pyjamahousuissa konvehtirasioiden ääreen. En muuten todellakaan ole menossa vaa'alle ennen helmikuuta.
Minut huijattiin eilen mukaan alennusmyynteihin. Vähän arvelutti tuollainen. Seura oli kuitenkin hyvää, ja porukalla farkunreunojen yli pursuavalle röllykälle oli hyvä huutonauraa. Yksin olisi varmaan tullut itku. Tein kuitenkin siinä mielessä historiaa, että löysin jotain ostettavaa vaatekaupoista. Osa oli jopa alennuksessa!
Sattui myös asia, josta en ole vielä aivan päättänyt, mitä mieltä siitä olen. KappAhlissa näin farkut, joissa oli napin ja vetuketjun sijasta kuminauhavyötärö. Olin juuri mielessäni tuumaillut, että sinä päivänä kun joutuu tuollaiset ostamaan, saa minua ampua päähän. Kunnes kaveri osoitti samaisia farkkuja ja sanoi hänellä olevan päällään juuri tuollaiset. Ja oikein hyvältä näytti. Epäuskosta pökerryksissä päädyin itsekin sovittamaan mokomia, ja rakastuin täysin. Varsinkin, kun koon 40 sijasta piti ottaa 38. Joku muotitietoisempi olisi tiennyt kyseessä olleen farkkuleggingsit. Mistä noista tietää. Mutta että tämäkin päivä koitti. Älkää kertoko kenellekään.
Eilen piti paeta takaisin Ouluun vierottautumaan äidin jääkaapista. Ja jos vaikka saisi vahingossa opinnäytetyötäkin jatkettua. Ja nukuttua ilman että herää aamulla, kun koiranpentu tulee nuolemaan naamaa. Mikä ei toisaalta ole mikään maailman ikävin herätys, mutta minä satun pitämään nukkumisesta.
Kolmen kuukauden päästä pitäisi muuten palauttaa opinnäytetyö. Todella siistiä. Aineistot kuitenkin unohdin Kemiin, ja yhdestä kassista löytyi konvehtirasia. Että ihan nappiinhan se meni sitten tämäkin suunnitelma.
-Annapurna
Tekstit
#220 Warm sandals that have been sitting in the sun
12 tuntia sitten
Minulle sattui jouluna sellainen ikävä, mutta jollakin tapaa onnekas sattuma, että 25.12. nousi aamulla kuume, joka vei täysin ruokahalut ja kyvyn syödä yhtään mitään ja illalla sitten oksensin, mikä jatkui puoleen yöhön. Tapaninpäivänäkään ei ollut halua nähdä jouluruokaa tai oikeastaan yhtään mitään ruokaa. Jos olisin tiennyt että mässäys rajoittuu jouluaattoon, niin olisin syönyt sinä päivänä enemmän. Otin maltillisesti, kun kuvittelin mässäyspäiviä olevan monta jäljellä. Tänään vaaka näytti kilon vähemmän kuin viikko sitten. Kadehdin toisaalta niitä jotka ovat nauttineet joulun antimista, mutta toisaalta olen tyytyväinen etten mässännytkään.
VastaaPoistaMinäkin oon täällä pariin otteeseen mainostanut männävuotista mahatautia joka alkoi samalla tavalla joulupäivänä ja kesti neljä päivää. Että ehkä tämä oli nyt sitten sen sellainen vastakappale.
VastaaPoistaSe on kyllä kertakaikkiaan juhlava tauti tuo. :)