maanantai 7. joulukuuta 2009

Palautumista

No menihän se ihan hupellukseksi koko reissu, onhan se selvää, kun päähenkilönä olen minä. En kuitenkaan edellisten reissujen tapaan lyönyt ihan läskiksi koko viikkoa, osasin tehdä muutamia fiksuja valintoja. Ja sitten vähemmän fiksuja valintoja. Ja sitten niitä, joiden fiksuudesta en ole vielä aivan täysin perillä, mutta joiden pohtiminen vaati seurakseen muutaman lasillisen viiniä Kallion yössä.

Olen sitä mieltä, että ihmisen täytyy välillä mennä välillä ihan totaalisen metsään ja hukkaan, jotta voi taas löytää itsensä ja - jos ei nyt mielenrauhaa, niin ainakin hetkittäisen tyyneyden. Kunnon irtiotto tästä myllytyksestä teki todella hyvää, ja kuin pisteenä i:n päälle oli Oulussa satanut lunta poissaollessani. Tuli vähän kirkkautta elämään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaiken lisäksi aloitin tämän päivän vetelemällä naamaan kourallisen rästiin jääneitä suklaakalenteripalasia, joten tällä kertaa maanantai ei saanut minua!

Helsingissä veronpalautusten ja opintotukien inspiroimana eksyin vaatekauppoihin. Kyllä, inhoan edelleen shoppailua, varsinkin talvella kun ulkona on kylmä ja sisällä on kuuma, ja joulun alla joka paikka niin täysi, että väljissä vesissä kasvanut Lapin tyttö alkaa kuulla väkivaltaisia kehoituksia päänsä sisässä.

Kuitenkin nyt oli sellainen reissu, että teki mieli soittaa koko kännykkälista läpi sovituskopista. Olen etsinyt ihan sata vuotta tietynlaista hametta, sellaista jonka vyötärö tulee kylkiluiden alareunaan, alle laitetaan valkoinen kauluspaita, ja hame on niin tiukka, etteivät jää naiselliset kurvit arvoitukseksi. Kynähame on vissiin se oikea nimitys asialle. Ei voi tietää. Kerran sellaisen löysinkin, ehkä reilu puoli vuotta sitten, ja siinä todellakin oli kurvia kerrakseen. Kun tulin sovituskopista silmät punaisina, taisi siskoni lohdutella, että onhan se nyt selvää, ettei sellainen näytä hyvältä kuin malleilla.

Vaan mitäs! Sellainen huuteli erään liikkeen hyllystä, että katso, tässä olen! Hieman epäillen kiikutin hameen (kokoa 40) sovituskoppiin, valmistautuen henkisesti ottamaan asian kypsästi ja aikuismaisesti. Lopulta kuitenkin kävi niin, että piti hakea samaista hametta kokoa 38, eikä siitä pyörimisestä ja keikistelystä meinannut tulla loppua. En olisi halunnut ikinä tulla ulos sovituskopista. Kertakaikkiaan täydellinen istuvuus, vaikka kyllähän tuota pötsiä tuosta vielä löytyy. Mutta silti!

...

Kirjoitin juuri merkinnän jostain hemmetin hameesta. Taidan olla tosiaan joululoman tarpeessa.

-Annapurna

2 kommenttia:

  1. nii no kai sää nyt ostit sen hameen vai jäikö se nyt sitte sinne sovituskoppiin :D

    VastaaPoista
  2. ...Tuntuki että jotain unohtu... :D

    Ei vaan kyllä juu ostin ja tässä harkitsen mahdollisuutta jopa että ottaisin kuvan ja iha tänne asti laittaisin, mutta en tiiä kestäisinkö elää sen asian kanssa.

    VastaaPoista