Kesken tanssien tulivat ja meikäläisen katkolle raahasivat

Torstai lähestyy kuin höyryjuna, ja voi veljet ja siskot, se saa mahani sekaisin jo nyt. Kyseessä ei ole mikä tahansa torstai, vaan se päivä, kun voin nousta kaupungintalon katolle, takoa rintaani ja huutaa megafoniin niin että pikkulinnut pyrähtävät lentoon ja jyrsijät kaikkialla kaupungissa vilahtavat koloihinsa piiloon: SIITÄPÄS SAITTE, EPÄILEVÄT TUOMAAT! MINÄ TEIN SEN! SELVISIN VOITTAJANA JUOMALAKKO-HAASTEESTA! ÄHÄHÄ! NYT! KUMARTAKAA EDESSÄNI!

Käytännössähän tämä hommahan ei mennyt ihan niin absoluuttisesti kuin alussa uhosin. Sääntöhän kuului, että kolme kertaa saa livetä säännöstä, jos tilanne sitä ehdottomasti vaatii. En kuitenkaan ole laskenut ruoan kanssa silloin tällöin nautittua viinilasia säännöstä lipeämiseksi. Kaksi kertaa voin sanoa kuluneen kolmen ja puolen kuukauden kuluessa olleeni hieman laitamyötäisessä, muutaman kerran posket punaisena, mutta ei todellakaan mitään verrattuna entiseen elämään.

Mitä tästä hulluudesta on jäänyt käteen?

-Olen todella tyytyväinen siihen, että aika oli näin pitkä. Jos lakko olisi koskenut vain esimerkiksi syyskuuta, olisin lokakuun koittaessa tempaissut ennennäkemättömät kännit, tanssinut hame korvissa Oulun pahimmassa lihatiskijuottolassa, soittanut puhelimestani läpi kaikki no-no-ihmiset, rellestänyt tilini tyhjäksi ("MINÄ MAKSHAN!"), syönyt maailman isoimman pizzan majoneesilla, triplajuustolla ja ranskalaisilla, ajellut taksilla ympäri kaupunkia, loukannut sukupuolisiveyttä julkisella paikalla ja itkenyt itseni uneen porraskäytävässä, kun avaimet ovat hukassa ja kukaan ei rakasta minua.

Sen sijaan nyt minua ei oikeastaan eden kauheasti huvita juoda. Tai siis ei huvita juoda kauheasti. Tällä hetkellä olen oppinut, että vähempikin riittää, ja sydämestäni toivon tämän opin pysyvän päässäni myös tulevissa koetoksissa.

-Selvinpäin baarissa oleminen on ollut todella herättelevä kokemus. Ihmisen käyttäytymistä on ollut hyvin mielenkiintoista seurata. Joukossa on aina muutama tyyppi, jotka systemaattisesti kiertävät pöydästä pöytään, tanssilattialla ihmisestä toiseen, ja lopulta viimeisen hitaan aikana pääsevät vaihtamaan eritteitä toisen kaltaisensa kanssa. Ja joka ilta joku kuvittelee löytäneensä elämänsä rakkauden, toisen suunnitellessa jo alibia aamuiseen livistämiseen. Now ain't that nice?

-Perustelin alkoholin poisjättämistä muunmuassa seuraavilla asioilla: a) turhia kaloreita b) todellisuuspakoa c) haetaan hyväksytystä toimia tietyllä tavalla tai sanoa tiettyjä asioita ihmisille, joille ei välttämättä tarvitsisi sanoa yhtään mitään. Kolmen ja puolen kuukauden jälkeen vastaan näihin väitteisiin: a) aivan totta b) bullshit c) bullshit. Kyllä sitä ollaan saman pään kanssa reissussa kesät, talvet, ja selitys "no kun olin hieman humalassa" on todellakin vain ja ainoastaan tekosyy omalla kohdallani. Todellisuutta voi paeta paljon paremmillakin keinoilla, ja jos jokin asia pyrkii minusta ulos, löytää se tiensä näköjään ilman avustustakin.

-Eräs Bahá'í-uskova henkilö kysyi minulta kerran perusteluja alkoholinkäytölleni. Hän tiedusteli, haenko kenties alkoholista apua olla se henkilö, joka haluaisin olla - rohkea, hauska, vapautunut, vähän flirtti, spontaani, puhelias (, maailman paras laulaja/tanssija/puhuja/vitsinkertoja). Silloin mokoma väite ärsytti, mutta nyt täytyy myöntää, että siinä saattoi olla jotain perää. Mitä jos olisikin keino olla kaikkea tätä ilman krapulaa ja morkkista? Ja ei, en puhu laittomista päihteistä.

-Seurassa juominen on todella mukavaa, saa suomalaiset ulos kuorestaan ja siivittää sellaisiin seikkailuihin, tilanteisiin ja paikkoihin, joihin ei ikimaailmassa selvinpäin tulisi ryhdyttyä.

Että ei kun pakaste täyteen jäitä, sotkut sohvan alle ja torstaita odottamaan!

-Annapurna