maanantai 7. joulukuuta 2009

Yöllisiä yllätyksiä

Minun olisi pitänyt olla nukkumassa jo miljoona tuntia sitten, mutta yksi paheistani (tai siis ainoa paheeni, koska muutoin olen täydellinen, tietysti) on yökukkuminen niinä iltoina/öinä, kun vastassa on vapaapäivä. Hyvät tarkoitukset menevät kerta toisensa jälkeen hukkaan, kun jokin asia alkaa kiinnostaa tavattoman paljon, ja hups, sitten ollaankin jo pikkutunneilla. Tämä siis on eri asia kuin unettomuus, tämä on ihan rehellistä valvomista.

Tällä kertaa valvottaja oli hirmuisen, raivovimmaisen rästikoulutyöpinon selvittämisen jälkeen vaatekaappini sisältö ja se, mitä sinne kuuluu. Sovittelin taas läpi jotain vaatteita, jotka ovat vuosia maanneet ö-hyllyllä, röykkiöiden alle haututuneena. Ne ovat niitä sellaisia vaatteita, jotka on aina pitänyt viedä kirpputorille tai Pelastusarmeijan pataan, mutta jotenkin ne vain yhä ovat siellä.

Yksi niistä on skottiruutuinen rokkimekko, jonka ostin lukiossa kirpputorilta kahdella eurolla. Se ei muistaakseni edes silloin aina mahtunut minulle, mutta yllettyäni baari-ikään, oli se sitäkin ahkerammassa käytössä. Nyt pari vuotta olen lähinnä haikeudella ja katkeruudella pakannut sen mukaani muutosta toiseen, vaatekaapista toiseen - jos vaikka tuleva tyttöni jonain päivänä haluaisi sen, se on kuitenkin melko komea pukine...

Taas kerran henkiseen pettymykseen itseäni valmentaen ja edellisen sovituskerran tragikoomisuus mielessäni ajattelin kuitenkin katsoa, mitä mekolle kuuluu.

Ja sille kuului tätä:


(Yritin poseerata naisellisesti, älkää naurako!)

Tämä alkaa olla niin järjetöntä, että kohta saattaa päästä itku. Että tässä sitä nyt sitten todellakin taas ollaan, se lukioaikainen rokkimekko päällä. Kyllähän se vielä melkoisen makkarankuori on, ei siinä voi julkisesti liikkua, mutta kuitenkin - se mahtuu!

Samassa kuvassa muuten myös se aiemmin meuhkaamani kynähame. En voinut ottaa kokovartalokuvaa, koska joku olisi varmasti lähettänyt Green Peacen etsimään asunnostani kauan sitten sukupuuttoon kuolleita lajeja.

Jos tämä on mahdollista raakasuklaan mussuttamisella ja kahdella lämpimällä aterialla päivässä, ei voi kuin sanoa: minä rakastan laihduttamista!

-Annapurna

2 kommenttia:

  1. Sulla on sana hallussa. Hihittelen itsekseni työpaikalla, kun luen postauksiasi! :)

    VastaaPoista