keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Se päivä kö maailma pysähty

Saan varmaan turpaani oikealta ja vasemmalta ja vähän joka suunnasta, kun sanon tämän, mutta minusta on ollut jollain tapaa kutkuttavaa seurata tätä elintarvikealan lakkoilua. Jo hyvissäajoin ennen vappua huutelivat kauppojen nakkihyllyt että the computer say no, kun ihmiset hamstrasivat nakkeja ja pottusalaattia armageddonin tai vähintään Ragnarökin varalta - aina ollut vappuna nakkeja, joten se on oltava nytkin! Syödään vaikka omat sormet sitten, kunhan on nakkeja!

Yläkerrasta suuntautuvan tuhon varalta varastoiminen on näkynyt myös leipähyllyissä, sillä onhan vakavastiotettava tosiasia, että jos aamupalapöydässä ei ole Vaasan ruispaloja, niin kuolo korjaa siihen paikkaan. Ja sitten ulkomailla ihmetellään, että no mikä on, kun Suomesta kantautuu helvetillinen huutoitkun ja kuolonkorinan rujo konsertti. Että nakit vietiin, edes leipää ei jäänyt, maat ja metsät pantiin juuri myyntiin huuto.netissä. Ja vappuna vielä kaiken lisäksi satoi!

(Yksi selviytyjä tässä kuitenkin on: Saarioisen yms. silakkalaatikko! Kyllä, tuo viimeinen mohikaani oli jäljellä vapun aattona, kun muutoin kylmänäpitolaitteet hurruuttelivat hiljalleen tyhjiä hyllyjä viileiksi. Kunnioitusta herättää tuollainen sitkeys.)

Minä pidän mielikuvamatkailusta. Muutan mielessäni tilanteet joksikin muuksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Erityisesti lopun ajat ovat aina suuresti kiehtoneet minua, ja tunnustankin olevani kökköjen katastrofielokuvien, joissa Will Smith tai Amerikan presidentti tai parhaassa tapauksessa Will Smith Amerikan presidenttinä lopulta pelastaa maailman, suuri ystävä. Tyhjiä hyllyjä kolutessa saattoi helposti kuvitella joko juurikin tuon ufojen hyökkäyksen varalle hamstraamisen, tai vaihtoehtoisesti voisi ajatella koollaan huolta herättävän taivaankappaleen lähestyvän meitä ihmismielelle käsittämättömällä vauhdilla, ja että uutisankkuri kertoi aikaa olevan kaksitoista tuntia.

Mitä tekevät suomalaiset, jotka puolet ikäänsä ovat tunnollisesti lenkkeilleet kolmesti viikossa, come rain, come -tun -tanan räntäsade, ja itkeskelleet korkeita kolesteroliarvoja, vyötärölihavuutta, aikuisiän diabeteksen riskiä ja lisäaineiden vaikutusta kehoissamme?

...

Lähtevätkö lenkille?

...

Eivät taida lähtä.

...

Maksalooraa! Jes! Ja makkaraa! Ihan sikana makkaraa! Todellakin! Pekoniin käärittyä makkaraa käärittynä einespizzan sisään! Leivitettynä maksaloorassa! JES! Mahtavaa irstasta mässäilyä, niin että leukaperät rutisevat ja kaduilla saa kahlata einesruokien kääreissä. Nyt muuten pojat ja tytöt, nyt sikaillaan! Hyvällä tuurilla kuollaan sydänkohtaukseen ennen kuin se taivaankappale ennättää tänne asti!

Ja sitten taas huolestun siitä, miten koko ihmiskunta marssii iloisesti suoraan kalliolta alas ja putoaa rotkoon ja ei ole kyllä yhtään joulumieli sitten. Ja kuuntelen Gary Julesin mestaritulkinnan Mad Worldista, ja sitten se Ragnarök ei tunnukaan yhtään niin hassulta idealta. Jos meillä maailma loppuu siihen, kun kaupasta ei saa lihistä tai ulkosynnyttimen sukupuolitautia muistuttavaa einespizzaa. (Oikeasti, kuka niitä syö???)

Bon appétit.

-Annapurna

3 kommenttia:

  1. JAa-a. Hyvää huumoria. Vituttaa vaan ko meet kauppaan ja sieltä on hamstrattu kaikki pois. Me tehään ite leivät ja syyään näkkäriä, jauhelihhaa me nyt vaan ei saaha, se kenkuttaa oikeasti. Ei vaikuta ostaa mistään teurastamolta 20 kilon possun ruhoa ko ei me osata semmoselle mitään tehä.

    VastaaPoista
  2. Tuli eilen ihan hamstraajamainen olo, kun menin pitkästä aikaa leipomoon leipäostoksille. En todellakaan ajatellut hamstrata, mutta kun teki mieli kaikkea mahdollista, enkä osannut päättää mitä tekee eniten mieli ja ajattelin että niistä osan voi laittaa pakkaseen. Ostin limppua, ruisleipää, juustosämpylöitä ja kuituleipää. Mieheni totesi että hamstrasit sitten lakon takia.

    VastaaPoista
  3. Mika syö niitä. Ulkosynnyttimien näköisiä läpysköjä. :o

    Mutta enivei. I agree, taas. Nauratti. Ihan silleen maha hytkytti. Jee! :)

    VastaaPoista