No, mitäs se sinä sitten päivät pitkät syöt?

Oliko kulunut kahtakaan päivää einesmaailmanloppupostauksestani, kun Iltalehti räväytti tällaisen pienen ylläripyllärin. Tosin, toivottavasti kenellekään ei tullut yllätyksenä, että einekset sisältävät vähän sitä, vähän tuota, ja jonkin verran vielä sitä kolmatta. Tuossa ei kuitenkaan ole kyse mistään vakavammasta, kuin kananlihasta ja -nahasta, mutta sitäpä voi jokainen itsekseen miettiä, mitä muita ylläriainesosia on piilotettu sinne E-koodistojen ja käsittämättömien ainesosien taakse.

Ostin eilen muuten alelaarista hauskan yleisteoksen, "1001 vinkkiä pysyä nuorekkaana luonnonmukaisesti". Vaikka teos on pääosin tehty ikääntyvälle ikäryhmälle, löytyi sieltä mielestäni paljon käyttökelpoisia niksejä myös meille elämiemme loppukevättä vietteleville. Sieltä löytyi mielenkiintoinen kohta, jossa kerrottiin Maailman terveysjärjestön WHO:n päivittäisen sokerinsaantisuosituksen olevan korkeintaan 10% päivän energiansaannista, mutta että tässä on hyvin vaikea pysyä elintarvikkeiden sisältämien piilosokereiden takia. Teos opastaakin syynäämään tuoteselosteita, ja jättämään ostamatta ne tuotteet, joissa joku seuraavista on lähellä listan alkupäätä, tai niitä on sokerin lisäksi useampi kuin yksi: dekstroosi, glukoosi, maissisiirappi, sakkaroosi, fruktoosi, HFCS (runsaasti fruktoosia sisältävä maissisiirappi). Näiden nimien tunnistaminen auttaa välttämään liiallisen sokerin saantia, jonka väitetään olevan lähes itse Saatana länsimaisen ihmisen rappion aiheuttamisessa. Eikä ainakaan minulla ole syytä epäillä tuota.

No, jotain hyvääkin! Viisaat päät on lyöty yhteen, kun muutaman vuoden päästä valmistuvaa uutta pohjoismaista ravitsemussuositusta ollaan lyömässä kasaan. Itse olisin halunnut tehdä aaltoja ja puhaltaa serpentiiniä, kun silmäni ahnehtivat seuraavan rivin: " Rasvat, hiilihydraatit ja D-vitamiini ovat ykkösprioriteetti." HURRAA! Meille siis on toivoa, eikä koko maailma ehkä sittenkään putoa rotkoon! Ehkä pikkuhiljaa voitaisiin viettää kevytlevitteiden hautajaissaattuetta, ja muistotilaisuudessa juoda hyvillämielin täysmaitoa, häh? Oisko mitään?

Voi, ollapa, ollapa elämä kuin viime kesäisellä Italian-reissulla. Pienissä kylissä suhaillessa ostettiin ruokaa mm. näinkin tympeistä paikoista:

Nii sitä vaan, että mistäs itse ostat ruokasi... Huuuoooh!

-Annapurna