On tänään onnen päivä

What a glorious morning! Heräsin auringonpaisteeseen hymy huulillani tietäen, että tänään on se päivä, kun puoli vuotta pusertamani lapsukainen lähtee maailmalle, kun palautan vihdoinkin opinnäytetyöni, "Lisää valoa! - Suomalaisen kuvajournalismin matka alkuhämäristä nykypäivään", 61 sivua + 1 liite, kiitos ja bye bye, baby! Tämä siis tarkoittaa sitä, että kyllä, minä todellakin tulen valmistumaan 26.5., ja kyllä, mekolle siis todellakin tulee käyttöä. (Ei sillä, että olisin sitä jossain välissä epäillyt. Ettenkö saisi hommia tehtyä. Krhm...)

Suunnitelmissa on myös juhlistaa tätä hienoa päivää, ja kävin jo hyvissäajoin hamstraamassa kuoharia jääkaappiin viilenemään. Sieltä se minulle hymyili tänä aamuna auringon kanssa kilpaa, kun olin ensin jumpannut Pilates Bootcamp-deeveedeen ja Zumba flat abs-ohjelman tahtiin ja siten lähtenyt uuteen päivään energisenä, ja päätin taas valmistaa pitkän kaavan kautta aamiaisen.

Niin siitä tietää, että tänään maailma on sinun puolellasi, kun arbuusia (rakastan tuota sanaa) halkaistessa hedelmästä irtoaa tällainen palanen:

Muoto on siis täysin hedelmän itsensä tekemä, en ehtinyt kuin halkaista siitä siivun, kun tuollainen palanen irtosi. Tämä nyt viimeistäänkin on merkki, että kesää kohti mennään, siskot ja veljet!

Vähän täytyy kuitenkin puuttua tässäkin viimeaikaisiin aatoksiini painonhallintaan liittyen. Minua kauhistuttaa aina, kun kuulen jonkun pudottaneen painoansa ainoastaan ruokavaliotaan muuttamalla. Puhuttaessa siis siitä laihtumisesta, mikä tapahtuu, kun tiputetaan plus miinus kymmenisen liikakiloa ihannepainon saavuttamiseksi. Jos henkilön elämään liikunta on kuulunut jo aiemminkin, ja ruokavalioremontti tarkoittaa sen muuttamista monipuolisempaan ja terveellisempään suuntaan, niin hyvä niin, mutta itseäni jotenkin ärsyttää suuresti laihtuminen laihuuden takia. Siis se, kun lopetetaan kaikenlaisten herkkujen syöminen, tai pahimmassa tapauksessa syöminen karsitaan minimiin. Joo, olen tainnut tätä ihmetellä muutamaankin otteeseen aiemminkin, mutta se ärsyttää edelleen.

Tietenkin paino putoaa, jos lopettaa syömisen. Mutta ennen kaikkea se alkaa heijastua terveydessä; kynsien, hiusten ja ihon kunnossa, yleisessä olemuksessa ja jaksamisessa noin niin kuin alkajaisiksi. Puhumattakaan niistä puutostiloista, joita pitkän ajan kuluessa kehittyy, kun nuudeli ja purkkitonnikala ei sisältänytkään - ihme kyllä - kaikkia tarvittavia vitamiineja, ja vuosikaudet nautitut vitamiinilisät valuivat viemäriin, kun ei osattu ajatella vitamiinien usein tarvitsevan välittäjäaineita - kuten esimerkiksi rasvaa - imeytyäkseen.

Toinen laihtumiseen ilman liikuntaa liittyvä ihmetys on ns. lihava laiha-ilmiö. Se on juuri sitä, kun laihdutetaan tämä plus miinus kymmenen kiloa liikuntaa lisäämättä mutta ruokavaliota karsimalla. Vaikka paino sanoisi mitä, saattaa ihminen silti olla olemukseltaan jotenkin pönäkkä, kun lihaksia ei ole nimeksikään, eikä iho ole kiinteytynyt napakaksi uuden kropan ympärille. Kun ei olla liikuttu. Tätä näkee paljon varsinkin kaiken maailman Haluutkos olla maailman paras malli ikinä-ohjelmissa. Tytöt ovat laihoja, mutta silti jotenkin lötköjä.

Kauneushan tietysti on katsojan silmässä. Jos itse tavoittelee sairaalloista ja luisevaa olomuotoa, niin sitten minä pidän turpani kiinni. En itse vain keksi ainuttakaan järkevää syytä, miksi kukaan haluaisi näyttää sairaalta.

Tosin aiemminkin maailma on näyttänyt minulle, että hyvin paljon on sellaista, mitä minä en ymmärrä. Eikä ehkä ole tarkoitetukaan ymmärtämään. Ihme hommaa toisinaan, tämä elämä nimittäin.

-Annapurna