Lauantai-iltapäivän leivontatuokio

Muutama päivä sitten muistin mokkapalojen olemassaolon. Tuo muistaminen aiheutti heti kemiallisen reaktion aivoissani, joka johti siihen, että tänään muutin ajatuksen fyysiseksi materiaksi.

Ennen toimintaan tarttumista seurasi lyhyt prosessi, kun kirjoitin Googleen, että spelttimokkapala. Sitä kautta löysin tämän. Resepti vaikutti lupaavalta, mutta räätälöin sitä hieman ns. omakseni.

Koko kokkaamisen ajan oli hieman epävarma olo. En ole koskaan leiponut kauheasti, ja olen siinä sanalla sanottuna melko käsi. Eilen löysin Facebookista minulle tarkoitetun ryhmän, "Ei menny niinku Strömsössä", jonka sivuille lähetetyt... luomukset synnyttivät minussa vähintäänkin samaistumisen tunteita. (Pellillä uunissa yhteen fuusioituneet muffinssit, valtavaksi paisunut pannukakku, paistinpannun pintaan sulanut muovinen salaattikulho...)

Johtuu ehkä suurpiirteisestä luonteestani, että leivonnassa meinaa tökkiä. "Paljonko sitä tuli? No riittääkö muka? Hö! Laitan enemmän!" Lopulta sitten ihmetellään, että aijaa, silläkö on väliä, joutuuko munavalkuaisen sekaan vähän keltuaista... Aijaa...

Höpinät sikseen, tällä kertaa voin kertoa - useista epäilyksistä huolimatta - ylittäneeni itseni! Niinpä voinkin elvyttää hetkiseksi unholaan jääneen osion, ja rinta rottingilla esitellä teille, rakkaat toverit:

ANNAPURNA-TÄDIN KEITTIÖKULMAUS - MAAILMANPELASTAJAMOKKAPALAT!

Osa 1, eli se turha, eli se täyte, tai siis se itse pala:

100 g voita
50 g (vanhaa kunnon) taloussuklaata
4,5 dl täysjyväspelttijauhoja
3 tl leivinjauhetta (itselläni taisi tähän lurahtaa lähemmäs 4... Ööö... )
1 rkl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojauhetta (sitä tummaa, mistä lapsena tuli itku, kun ei tiennyt homman nimeä, ja suoraan lusikasta purkilla veti. Hyy.)
2,5 dl täysmaitoa
2 rkl (runsasta sellaista) hunajaa. (Tiedätte homman nimen - suomalainen luomu jne...)

Sulata voi ja suklaa. Älä tuhoa isoäitisi perintösulatuskattilaa, kuten allekirjoittanut oli lähellä tehdä. Sekoittele kuivat ainekset. Kaada joukkoon maito ja suklaa-voi-seos. Ja kaikki muukin, mitä tuossa nyt oli. Vaivaa käsin, koska siitä tulee enemmän fiilistä. Pellille voipaperia ja siihen koko tuotos. Totea, että pelti on vähän liian iso, mutta älä välitä siitä.

Uuni tulille, 200 astetta ja semmonen alle puolisen tuntia muhimaan.

Ihmettele uuden kotisi uunin lapsilukkosysteemiä ja harkitse soittavasi kaveri tien toiselta puolelta apuun, kun et saa puolen tunnin päästä sitä helvetin peltiä ulos uunista. Pelkää kuollaksesi, että lopulta saat, ja saat kuuman pellin paljaille käsivarsillesi. Niin ja käytä pyyhettä patakinttaana, kun ne oikeat on vielä vanhassa kodissa. Hemmetti!

Hoksaa lopulta lapsilukon systeemi ja nosta kaunokainen jäähtymään.

Osa 2, eli se, minkä takia mokkapaloja ylipäätään kukaan haluaa syödä - KUORRUTE!

3,5 dl tomusokeria (Saattoi mennä enemmänkin, en jaksanut mitata...)
3 rkl kaakaojauhetta
100 g voita
50 g taloussuklaata
Pähkinärouhetta koko hoidon päälle

Sulata voi ja suklaa. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauho. Heitä voi ja suklaa sekaan. Koostumusta voi hallita voisulaa tai tomusokeria lisäämällä - alkuperäisessä reseptissä margariinia oli 50 grammaa, mutta minä sain sillä määrällä aikaiseksi vain hupaisaa sotkua. Kyllä te tiiätte.

Odota, että se pohjaosa on kivasti jäähtynyt, ettei tule rumaa jälkeä. Levitä suklaamäskit päälle, koristele pähkinärouheella. Leikkaa rumat reunat pois ja syötä vaikka sorsille. Leikkele palasiksi ja mutustele hyvällä ruokahalulla kylmän maidon kanssa, mutta ei hyvässä seurassa, niin jää sinulle enemmän.

Huomatkaa siis, että tämä resepti ei sisällä munaa eikä varsinaista sokeria. Maidonkin voi korvata soijamaidolla. Tämä on koostumukseltaan normaaleja mokkapaloja rapsakampi, kuten yleensäkin spelttituotteet, ainakin oman kokemukseni mukaan. Tämä ei myöskään ole niin äkkimakeaa, joten voi syödä enemmän! Ja ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa valkoisista vehnäjauhoista! Mikäs sen parempaa! Jes!

Täytyy sanoa, että lähdin liikkeelle todella skeptisin ajatuksin, mutta mitä vielä! Alkaa olla lauantai-ilta, olen aamulla käynyt nyrkkeilemässä, enkä aio tänään tehdä ihan mitään muuta, kuin ottaa rennosti.

Toi-mii!

-Annapurna