Haudan takaa

O-hoi, lapsoset!

Olettekos olleet kiltisti? Söittehän ihan liikaa kesällä, ette jaksaneet kuumuudelta käydä lenkillä ja sangria viilensi mukavasti oloa? Hyvä! Itselläni ainakin kesä meni oikein mukavasti juurikin näissä merkeissä.

En ole käynyt vaa'alla kesäkuun jälkeen, koska jumaliste, jos Suomessa täällä tarvotaan loskassa 75% vuodesta, ja sen lopunkin pilaavat joko hyttysten legioona, sinilevä tai ennennäkemättömät ukkosmyrskyt, niin kyllä siinä vaiheessa kiinnostaa aika liikuttavan vähän, että paljonko niitä kaloreita on grillimakkarassa tai punkkulasillisessa aurinkoisena päivänä. Käväisin myös mutkan Barcelonassa ahmimassa järkyttävät määrät valkoista leipää, serrano-kinkkua ja mojitoja, eli olen ottanut viimeistä pisaraa myöten kaiken irti koko kesästä. Syksyllä ja talvella ehtii taas verta sylkien nähdä vaivaa tämän ruhonssa eteen.

Ja tosi ärsyttävää: en ole oikeastaan edes lihonnut pientä kesäpömpää lukuunottamatta! Päivän opetus: kun elämäntaparemontin perusteet rakentaa sisältä päin, tulee siitä ihan huomaamatta ja automaattisesti tapa, osa sinua. Valintoja ruokien suhteen tekee selkärangasta, eikä sitä tarvitse erikseen miettiä. Tietenkin minä ahmin mökillä ja ulkomailla, mutta kotona olen nautiskellut upeista kotimaisista tuoreista vihanneksista ja marjoista ja mitä kaikkea onkaan ollut tarjolla - tavoitteeni oli syödä itseni kyllästyksiin mansikoista, ja sen verran voin paljastaa, että mission accomplished! Lisäksi elämäni edellisiin kesiin verrattuna olen saanut kiitettävästi ylläpidettyä liikuntajuttuja, että hurraa sillekin!

Mutta hei, eipä tässä nyt sen kummempia. Niinhän se oli puhe, että tämä kanava hiljenee, jep, kyllä, ja sillä linjalla olen edelleen - vaikka kesän aikana on tehnyt mieli tulla sanomaan vaikka mitä! - mutta puhe oli myös, että täältä pesee uutta matskua. Niin siis, tarkemmin ottaen, täältä pesee. Tuon linkin takaa siis löytyy uusi blogi, joka ei ole projekti, vaan pitempiaikainen juttu.

Älkää hätääntykö ensimmäisen merkinnän lyyrisyydestä: nyt on vain tällainen ilta. Kyllä siellä tullaan vielä nauramaan kainalopieruille. Voin luvata.

Nyt kuitenkin unimaisemia mullistelemaan, että jaksaa taas ihmetellä tämän maailman loputtomia kummallisuuksia. See you on the other side!

-Annapurna